Punainen lanka kaikissa kirjoituksissani on ollut riittävän ajan ja resurssien varaaminen tutkimustyön tekemiselle. Näin etenisi sekä perustutkimus että soveltava tutkimus, joiden avulla isojen ongelmien kohtaaminen ja ratkaisu helpottuu.
Neljäs kirjoitus. Julkaistu 24.3.2020
Kuinka ennustaa tuleva
"Mallin lopullinen testi on sen vertaaminen kokeisiin ja mittauksiin, mutta keskellä pandemiaa tai ilmastonmuutosta näin voidaan tehdä vain osittain. Malleja voi ymmärtää vain, jos ymmärtää että niiden luonteeseen kuuluu epävarmuus.
Matemaattisten mallien epävarmuudesta huolimatta luotan niihin enemmän kuin useimpiin muihin arvioihin. Olemme nyt siinä onnellisessa tilanteessa, että tieteellistä tietoa ja käytännön osaamista on käytettävissä pandemiasta selviytymiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ydinjätteiden turvalliseen loppusijoitukseen."
Mallien laatimisen lisäksi tehdään nyt huhtikuun 2020 alussa monenlaista tutkimusta ja tuotekehitystä koronan voittamiseen: kehitetään testejä tartunnan toteamiseen ja tartunnasta toipumiseen, hengityskoneita, monenlaista suojalaitetta, rokotusta. Mallien tarve ei tästä vähene, koska niitä tarvitaan torjuntastrategioiden pohjatiedoksi. Laskentamallien lisäksi tarvitaan konseptuaalista ymmärrystä ja mahdollisimman kattavia skenaarioita. Konseptit ja skenaariot edistyvät kysymällä, ei niinkään nopeilla huonosti analysoiduilla vastauksilla.
Kolmas kirjoitus. Julkaistu 2.12.2019
Milloin on tutkittu tarpeeksi?
"Kun pääsee tunturin laelle, alkaa nähdä laen lisäksi muita tuntureita, soita, jokia ja järviä. Se on oikea paikka laatia uusia suunnitelmia, vaikka joskus pieni lepo on tarpeen. Ilmastonmuutoksen torjunta ja monen muun vaikean asian käsittely vaativat sellaista tutkimusta, jolla pääsemme välillä tunturin huipulle näkemään, kuinka vähän lopulta tiedämme, ja kuinka paljon pitäisi tietää. Rinteeseen jääminen johtaa pahoihin virhearvioihin. Ponnekkaat toimet ilman riittävää ja jatkuvasti päivittyvää tietoa eivät auta, vaan voivat pahentaa tilannetta."
Ponnekkaita toimia joudutaan tekemään tätä kirjoittaessani (2.4.2020) varsin vähäisen tiedon pohjalla. Epidemioita on pidetty isona uhkana ihmiskunnalle, mutta rahoitus niiden torjuntaan ja muu varautuminen on jäänyt säästöjen jalkoihin. En halua arvioida miltä riittävä varautuminen olisi meitä säästänyt.
Toinen kirjoitus. Julkaistu 8.4.2019
Kuka laatii kysymykset?
"Tiedemaailma on kuitenkin alkanut vaatia tutkijoilta kaiken käytettävissä olevan ajan työssään menestymiseen, joten tieteilijät jäävät usein altavastaajiksi eivätkä ehdi tai edes halua olla mukana laatimassa julkisen keskustelun kysymyksenasetteluja. Halua voi vähentää myös nykyinen ankara kritiikki asiantuntijoita kohtaan esimerkkinä perustuslain tulkinnasta viime kuukausina käyty keskustelu.
Ensimmäinen kirjoitus. Julkaistu 22.1.2019
Tutkimuslaitokset ongelmanratkojiksi vain laajapohjaisella ja varhain aloitetulla tieteellisellä pohjatyollä
Kirjoituksessa olen huolissani osaamisen ohuudesta ongelmien lopulta tullessa kohdalle. Silloin ei kukaan vielä tiennyt miten syvissä ongelmissa olemme koronaviruksen kanssa.
"Perusongelma muodostuu siten siitä, että moninaiseen ja alati muuttuvaan ongelmakenttään pitäisi vastata aina vain lyhyemmällä kokemuksella ja vähäisemmällä tiedolla tutkittavista kohteista. Sekä kilpailtua rahoitusta että vakautta lisäävää laitosten omaa rahoitusta on välttämätöntä lisätä, jotta tarvittaessa uusien ongelmien kimppuun voidaan käydä jo luodun osaamisen perustalta.
...
Kolmas kirjoitus. Julkaistu 2.12.2019
Milloin on tutkittu tarpeeksi?
"Kun pääsee tunturin laelle, alkaa nähdä laen lisäksi muita tuntureita, soita, jokia ja järviä. Se on oikea paikka laatia uusia suunnitelmia, vaikka joskus pieni lepo on tarpeen. Ilmastonmuutoksen torjunta ja monen muun vaikean asian käsittely vaativat sellaista tutkimusta, jolla pääsemme välillä tunturin huipulle näkemään, kuinka vähän lopulta tiedämme, ja kuinka paljon pitäisi tietää. Rinteeseen jääminen johtaa pahoihin virhearvioihin. Ponnekkaat toimet ilman riittävää ja jatkuvasti päivittyvää tietoa eivät auta, vaan voivat pahentaa tilannetta."
Ponnekkaita toimia joudutaan tekemään tätä kirjoittaessani (2.4.2020) varsin vähäisen tiedon pohjalla. Epidemioita on pidetty isona uhkana ihmiskunnalle, mutta rahoitus niiden torjuntaan ja muu varautuminen on jäänyt säästöjen jalkoihin. En halua arvioida miltä riittävä varautuminen olisi meitä säästänyt.
Toinen kirjoitus. Julkaistu 8.4.2019
Kuka laatii kysymykset?
"Tiedemaailma on kuitenkin alkanut vaatia tutkijoilta kaiken käytettävissä olevan ajan työssään menestymiseen, joten tieteilijät jäävät usein altavastaajiksi eivätkä ehdi tai edes halua olla mukana laatimassa julkisen keskustelun kysymyksenasetteluja. Halua voi vähentää myös nykyinen ankara kritiikki asiantuntijoita kohtaan esimerkkinä perustuslain tulkinnasta viime kuukausina käyty keskustelu.
Toiveeni on siis osallistua omalta osaltani kysymyksien asettamiseen, eikä pelkkään asiapohjaiseen vastaamiseen, ja innostaa myös koko tiedeyhteisöä samaan."
Ihmismielellä on niin iso into vastata, että monimutkaiseen kysymykseen vastaaminen kierretään muuttamalla kysymystä yksinkertaisemmaksi (Kahneman, 2012). Joten kysymyksiä pitää muotoilla uudelleen ja uudelleen. PSI-anasyysiä (Problem-Solution-Impact) arvostan. Ongelman, sen ratkaisun ja ratkaisun vaikutusten erottaminen toisistaan ei ole helppoa ja vaikeissa ongelmissa jopa lähes mahdotonta. Vaikeudesta huolimatta analyysi usein hyödyttää. Minua viehättää PSI:ssä se, että ratkaisu tai vastaus on ongelman ja vaikutuksen välissä: ennen ja jälkeen vastaamiseen pitää pohtia sekä kysymystä että vastauksen vaikutusta. Muutaman kierroksen jälkeen ongelma voikin olla jotain muuta kuin aluksi luulimme.Ensimmäinen kirjoitus. Julkaistu 22.1.2019
Tutkimuslaitokset ongelmanratkojiksi vain laajapohjaisella ja varhain aloitetulla tieteellisellä pohjatyollä
Kirjoituksessa olen huolissani osaamisen ohuudesta ongelmien lopulta tullessa kohdalle. Silloin ei kukaan vielä tiennyt miten syvissä ongelmissa olemme koronaviruksen kanssa.
"Perusongelma muodostuu siten siitä, että moninaiseen ja alati muuttuvaan ongelmakenttään pitäisi vastata aina vain lyhyemmällä kokemuksella ja vähäisemmällä tiedolla tutkittavista kohteista. Sekä kilpailtua rahoitusta että vakautta lisäävää laitosten omaa rahoitusta on välttämätöntä lisätä, jotta tarvittaessa uusien ongelmien kimppuun voidaan käydä jo luodun osaamisen perustalta.
...
Toivon, että oikoteiden näennäistä tehokkuutta suosiva rahoitustapa ei yleisty Suomessa. Sen sijaan tarvitaan tieteen laajapohjaista rahoittamista ja tuen kohdentamista riittävän varhaiseen vaiheeseen. Vain näin voidaan ongelmia tutkia tieteellisesti kestävästi niiden sattuessa kohdalle."
THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) resursseja on kuitenkin päinvastoin pienennetty kriisiä edeltävinä vuosina. 