Miksi perjantaina pitää olla syötävää?

Miksi erityisesti perjantaina pitää syödä ja kohtuudella juodakin illalla? En tiedä vastausta, mutta kerran kolmekymmentä vuotta sitten eräänä perjantaina, kun kaupat menivät aikaisemmin kiinni, meillä ei ollut kotona pientäkään syötävää, juotavaksi vain vettä. Sen jälkeen moista unohdusta ei ole päässyt käymään.

Tänään on tarjolla kolmea lajia juustoa, hedelmiä, leipää sekä puna- ja portviiniä.

Neljä tietokonetta, kaksi kännykkää, mutta vain yksi televisio, joka sekin netissä

Istun iltaa kotona ja pelkään saavani flunssan.Tavallaan en ole ihan yksin, sillä vieressä on tv auki - sen saa halutessaan langattomaan nettiyhteyteen vaikkapa Netflixiä varten. Töistä ovat antaneet kännykän, joka on varsin moderni ja sillä voi tehdä kaikenlaista. Oma kännykkä on vuotta vanhempi versio työkännykästä.

Yhdessä huoneessa on auki työnantajan läppäri - telakassa tietty ja siinä hyvä näyttö. Sähköposteja siitä tulee seurattua, mutta niitä tulee illalla aika harvoin. Sen sijaan se toimii kahden Dell T3500 työaseman etäkäyttökoneena. Kummassakin pyörii raskas laskentaohjelma, jonka yksi simulaatio kestää päivän tai pari, ja aikaa säästääkseni vahdin milloin tulee valmista ja voi käynnistää uuden laskennan. Olisi vielä yksi iso Linux-laskentaklusteri tarjolla, mutta sitä käytän harvoin.

Seitsemän näyttöruutua tutkailtavana. No, jos en pelkäisi flunssan tuloa, niin olisi tehnyt parin tunnin juoksulenkin.

Se neljäs tietsikka? Tämä pöytäkone, jolla kirjoittelen blogini. Hiukan hitaampi kuin nuo kolme muuta, mutta tässä uusin käyttöjärjestämä, Windows 8.1.

Hirventappaja

Lohjan kauppalan kirjasto, 60-luvun loppu

Kuljen pitkiä kirjarivejä kirjaston nuortenosastolla ja yritän löytää mieleistä luettavaa. Olihan siellä kirjoja, koska vuoteen 1972 olen kirjannut ylös noin puolen tuhatta nimikettä lukemiani kirjoja pieneen siniseen vihkoon, jonka kadotin jo aikoja sitten. Hienoja sarjoja kuten Tarzan ja Punavyö, joita luen silloin tällöin vanhanakin.

Kerran sitten sattuu kohdalle kirja nimeltä Hirventappaja, joka aloittaa tarinan Natty Bumposta. Kirjasarja jatkuu hänen vanhuuteeensa asti  Preeriassa, joka silloin oli tosi tylsä kirja nuorelle pojalle. Lisäksi sarjaan kuuluvat Uudisraivaajat, Polunetsijä ja sarjan toinen ja tunnetuin kirja Viimeinen mohikaani. Seuraa juonipaljastus: Viimeisessä mohikaanissa eräs päähenkilöistä kuolee, enkä ole millään uskoa lukemaani, koska kirjoissa on, niissä on ollut ja niissä pitää olla onnellinen loppu. Mutta ei ole ja joudun lukemaan lopun uudelleen ja olen koko päivän järkyttynyt - romaanihenkilön kuolemasta. Olen toivonut voivani lukea nämä kirjat vielä kerran uudelleen, koska ikää on tullut niin, että vanhempikin sankari saattaisi kiinnostaa.


Akateeminen kirjakauppa 26.2.2014 klo 17.20

Olen tyttärieni ja nuoremman poikaystävän kanssa Akateemisessa kirjakaupassa, kun näen hienon tyylitellyn kirjankannen, jossa lukee Hirventappaja. Ja kirjoittajan kohdalla James Fenimore Cooper. Ei voi olla totta, mutta avaan kirjan ja siellä lukee, että uuden käännöshankkeen on pannut alulle Kustannus Jalavan perustaja Markku Jalava, ja tällä kertaa lyhentämättömänä.

http://kauppa.tietosanoma.fi/9789518874716

Joskus myös oikeassa: Miksi maapallo pyörii auringon ympäri

Kansakoulussa kysyttiin, että miksi Maa pyörii Auringon ympäri? Vastasin innoissani, että syynä on painovoima. Väärä vastaus! Tosin oikeansuuntainen! Vastauksestani kuulemma puuttui keskipakoisvoima.

Ymmärsin aivan täysin vasta Helsingin yliopiston fysiikan luennoilla, kun prof. Kaarle Kurki-Suonio meitä opetti, että vastaukseni oli täysin oikein. Pyörimiseen nimittäin kuuluu nopeuskomponentti, joka vie putoamista yrittävän kappaleen ohi, koska muutenhan siihen kappaleeseen osuttaisiin varmuudella. Maa putoa kohti Aurinkoa painovoiman vaikutuksesta, mutta samalla liikkuu ohi Auringosta, jolloin Maa ikäänkuin putoaa Auringon ohi. Päästyään siihen uuteen paikkaan ohi pudotessaan Maa jatka samaa ja lopulta liike näyttää aikalailla ympyrältä. Painovoima tarvitaan, koska Maa ilman sitä sujahtaisi vaan Auringon ohi jonnekin kaukaisuuteen.

Keskipakoisvoimaa ei siis ole, vaan se on kokonaan keksitty suure.

Vielä myöhemmin opin, että painovoima ei ole voima lainkaan, vaan paremminkin aika-avaruuden geometriaa, jossa Maa tosiaan kulkee suoraan siinä mielessä, että se liikkuu kahden pisteen välistä lyhyintä reittiä kaarevassa avaruudessa, jossa sekä aika että avaruus ovat hieman mutkalla. Tunnemme tai oikeastaan voimme mitata sen kiihtyvyytenä, jos mikään ei meitä pidättele, mutta jos joku (vaikkapa tuoli, jolla juuri istun) meitä pidättelee koemme tuolin meihin kohdistavan voiman voimana, joka estää tuota kiihtyvyyttä eli putoamista Maan keskipistettä kohti tapahtumasta.

Kaalikääryleet

Mielenkiintoista kuinka mukavaa syötävää kaalikääryleet, perunat ja puolukkahillo ovat. Ja kääryleet vaan paranee uudelleen lämmitettäessä - huomiseksi on vielä yksi jäljellä.

Huonekasveista

Nuorena en yleensä noteerannut huonekasveja tai verhoja, ja se lienee yleistä miehille. Joskus vuonna 1999 työpaikalleni hankittiin uudet verhot: vihreät, siniset tai keltaiset. Otin keltaiset, koska pidän keltaisesta. Talo meni kahta vuotta myöhemmin remonttiin ja keltaiset verhot somistavat nyt työhuoneeni ikkunaa kotona.

Suunnilleen samaan aikaan sain vastuulleni joukon huonekasveja, joista useimmat ovat jo kuolleet kuivuuteen tai huonoon hoitoon. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin kastella kukat kerran viikossa ja valitsin sunnuntain päiväksi. Olen sitten toiminut suunnitelmani mukaan, enkä ole kovin montaa kertaa edes unohtanut. Moni kukka on kumminkin kuukahtanut jostain muusta syystä - yksi jopa liikaan kosteuteen, kun se oli pakattu tiukkaan folioon, eikä tarvinnut paljon vettä. Pääosin kukkani pysyvät nykyään hengissä, vaikkeivat ehkä ihan kukista.

Yhdet vihreät verhot somistavat nyt kukkasille varattua ikkunaa. Sinisiä en muista ottaneeni remontin alta.

Ylpeys ja ennakkoluulo - nastalenkkarit

Kuulin nastoitetuista lenkkareista jo vuosia sitten, mutta se homma vaikutti hankalalta, kun homma piti teettää jossain erikseen ja sitten olisi pitänyt ostaa lenkkarit ihan vaan sitä varten - ennakkoluulo.

Ja kyllähän sitä mies lumisella tiellä aina pystyssä pysyy ja jos kaatuu, niin kevyesti, ja jos on liian liukasta niin ei sitten mene lenkille - ylpeys.

Ostin pari vuotta sitten Icebug Anime nastalenkkarit, joista olin lukenut hyvän arvion Juoksija-lehdestä. Lopullisesti asian ratkaisi Nefer-koiran hakeminen päivähoidosta: mennessä kastuivat niin vaatteet kuin tossut ja paluumatkalla tuli tähdet näkyviin ja peilijää. Nyt olen juossut pitkiä lenkkejä ja satoja kilometrejä noilla Icebugeilla, joista tämä talvi on alkanut viedä nastoja, kun niillä voi juosta myös asfaltilla ja sieltä poiketa liukkaille poluille. Ja ne pitävät vielä roiskevettä ja -räntää hyvin ja ovat varsin lämpimät.

Lumeton talvi

Olen kerran ilmoittautunut Pirkan hiihtoon (jo vuosia sitten), mutta sairastuin ja jouduin jättämään väliin. Luultavasti olin tuolloin liian huonossa kunnossa 90 km:n hiihtoon, joten mukana oli ehkä hyvää onneakin. Olen kuitenkin vuosia asiasta haaveillut ja nyt, kun kunnonkin pitäisi olla riittävä, ilmoittauduin hiihtoon työnantajan Sportti-passin varoin. Mutta sitten ei tullutkaan lunta ja hiihtokelejä.

Vuonna 2008 hankin kunnolliset kilpatason luistelusukset, mutta silloin ei ollut hiihtokelejä, eikä niitä tullut seuraavanakaan vuonna, mutta 2009 syksyllä se hiihto alkoi ja keväällä 2010 oli koossa yli 900 km. Mutta kun se oli eka kunnon hiihtotreenitalvi, niin en uskaltanut ilmoittautua Pirkan hiihtoon.

Talvella 2011 en jaksanut hiihtää yhän paljon ja vaihdoin ajoissa juoksuun Tukholman maratonin takia ja ajettelin jättää Pirkan hiihdon väliin. Talvena 2012 hiihto jäi vähemmällä ja aloin talvijuoksun nastalenkkareilla. Talvena 2013 hiihtoa tuli enemmän, mutta huolimatta hienosta keväästä vaihdoin taas ajoissa juoksemiseen, koska elokuussa olin menossa UK Bolton Ironman kisaan, enkä halunnut ottaa riskiä sen kisan takia, joten jätin Pirkan hiihdon väliin. Ne olivat ne neljä runsaslumista talvea.

Nyt olen hyvässä kunnossa ja ilmoittaunut kisaan, mutta lunta on ollut niin vähän etten ole voinut hiihtoa harjoitella, jos ei sitten 57 km voi kutsua sellaiseksi. Ja taitaapa olla koko hiihto vaakalaudalla ekaan kertaan koko sen historian aikana: vuonna 1955 oli ensimmäinen kerta ja nyt olisi tulossa 60:s kerta. Joku lyhyt versio saattaa olla tarjolla, mutta se selviää tiistaina 25.2.2014.

Elämän suunnittelu on sitten vaikeaa, vaikka taitaisi meillä monella olla halu siihen!

Tyhjä pää

Olen fb:ssä lupaillut kirjoittaa blogin joka päivä, mutta tänään ei tule mitään mieleen, ei mitään. Ukrainaa en ymmärrä, tasa-arvoinen avioliittolaki on keskulteltu puhki ja valitettavan usein sekä puolesta että vastaan täysin kritiikkiä kestämättömillä tavoilla, urheilussa ei oikein tänään tainut mitään tapahtua ja omat asiat haluan kumminkin pitää omina.

Tyhjä pää vaan jää.

Haravoimaan helmikuussa?

Pidin tänään etätyöpäivää ja aamulla koiraa ulkoilututtaessa katselin, että pihaa voisi alkaa haravoida (haravoimaan). Viime vuonna tähän aikaan maassa oli lunta ja tiet jäässä. Odottelin silloin ei niinkään haravointia kuin maastopyöräilyä, johon pääsi maaliskuun lopussa nastattomilla renkaillani. Pihan haravoimisen aloittamisesta minulla ei ole merkintöjä. En alkanut haravoida, vaan kävin maastopyörälenkillä. Olisi se kyllä helpottavaa aloittaa haravointi jo nyt, koska pihaa on kumminkin n. 2000 neliömetriä.

Asuessani 80- ja 90 -luvun vaihteessa rivitalossa aloitimme haravoinnin aina keväällä ja syksyn lehdet olivat painuneet tiukasti nurmeen kiinni, joten homma oli raskasta. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana ehdotinkin syyshararvointia ja niin aloimme pitää pihatalkoita myös syksyllä. Toisaalta monenlainen biologinen toiminta nurmikolla kuulemma kärsii, jos lehdet harvoidaan jo syksyllä. Lehdet ovat joka tapauksessa aika kauniita maassa, joten olen yleensä odottanut niiden tummumista ennen haravointia. Viime syksyn lehdet pysyivät maassakin pitkän aikaa kullankeltaisina, jote haravointi siirtyi marraskuulle.

Pihassamme kasvaa isoja puita, jotka huolehtivat sen, että syys-, talvi- ja kevätmyrskyjen jäljiltä haravoitavaa riittää vielä keväälläkin.

Pihatalkoot rivitaloyhtiössä olivat ihan mukavia, mutta piti oppia laittamaan talkoo-oluet aivan pihan keskelle, jotta kaikki uskalsivat niitä ottaa. Yleensä olutta jäi yli ja hallituksen raskas velvollisuus oli juoda ne talkoosaunassa. Hallituksen, koska aktiivisimmat talkoolaiset yleensä kuuluivat hallitukseen, ja saunaan päätyi lopulta hallitus. Harkitkaa siis aktiivista osallistumista taloyhtiönne hallintoon, jollette joudu asumaan omakotitalossa kuten minä.

Monimittakaavamallinnus

Multiskaalmallinnus (multiscale modelling) eli suomeksi ehkä monimittakaavamallinnus on tänään päivän teema. Minulle se tarkoittaa kvanttikekaniikkaa, molekyylidynamiikkaa, mesoskaalaa ja jatkuvaa ainetta, mutta ei asia mikään uusi ole ihmiskunnalle, vaikka asiat tiedetään vasta nyt.

Ajatellaanpa maailmanlaajuista sikainfluenssaepidemiaa, joka leviää nykyisessä maailmassa nopeasti lentokoneiden mukana kaikkialle, jossa sillä otolliset mahdollisuudet lisääntyä eli pitää olla ihmisiä sopivan paljon ja mielellään kylmässä ilmastossa. Sitä miksi yksittäinen ihminen sairastuu kylmässä paremmin ei taideta oikein tietää, mutta se tiedetään, että kaiken takana on pieni paketti DNA:ta tai RNA:ta viruksen sisällä. Jos pieni osa tuosta DNA ketjusta muuttuu mutaation tai muun syyn takia voidaan saada aikaiseksi aiempaa pahempi influenssa. Molekyylitason tapahtumista päästään maailmanlaajuiseen epidemiaan. Kvanttimekaniikkatason ilmiöketju saa ihmiskunnan sairastumaan!

Globaalimuutos uhkaa ihmiskuntaa, mutta sitäkin voidaan torjua monimittakaavatoiminnalla. Pilvet viilentävät koko maapalloamme heijastamalla auringonvaloa (tiedän, että asia on paljon paljon monimutkaisempi, muttei pohdita sitä nyt), pilvet muodostuvat pienistä vesipisaroista, joita kasvavat pienistä pilvipisaroista, jotka puolestaan muodostuvat pienten molekyylien ympärillä (rikkihappoa, amiineita jne.). Jos halua ymmärtää globaalia muutosta pitää tutkia pieniä muutaman molekyylin ryppäitä!

Bentoniittisavi suojaa kuparikapselia, jonka sisällä on käytettyä ydinpolttoainetta, tuhansien vuosien ajan paisumalla ja täyttämättä kaikki pienimmätkin aukot, joista kuparikapseliin pääsisi korrodoivia yhdisteitä. Mutta bentoniitti koostuu montrmorilloninista, joka esiintyy kahden euron kolikon muotoisina lehtipakkoina, jossa pakkojen paksuus on parikymmentä nanometriä ja yhden lehden paksuus on nanometri, ja lehtien välissä on nanometrin kerros vettä. Kaikki toimii näin, kunhan kaikki atomit rakenteessa ovat oikeilla paikoilla ja pysyvät siellä. Kilometrikoon loppusijoitustilan kohtalo ratkaistaan siis nanometrien tasolla miljoonasosan miljoonasosan mittakaavassa koko systeemistä.

Pahinta ihmiskunnalle voivat kuitenkin olla virukset, kun niissä yksi muutos yhdessä viruksessa voi riittää. Sellaista elämä on!

Pilvinen päivä helmikuussa

Aurinko nousi tänään jo ennen klo 8 ja laski  yli yhdeksän tuntia myöhemmin klo 17.20, joten hyvältä pitäisi tuntua, muttei tunnu. Päivät ovat olleet pilvisiä, sumuisia ja sateisia. Launtaina pitkä juoksulenkki tuntui tihkusateessa ja sumussa aika raskaalta, sunnuntaina olikin kuivempaa lenkin aikana, mutta illalla alkoi sade. Tänään koko päivä oli taas aika sumuinen, jolloin kotiin ajaessa alkoi toivoa lisää valoa.

Aika mielenkiintoista kuinka paljon ihmismieltä voi muokata valo tai sen puute. Eikä kysymys ole pelkästään D-vitamiinin puutteesta. Valonpuutteesta voi saada jopa kaamosmasennuksen, jota podetaan niinkin etelässä kuin Espanjassa ja Floridassa. Varsinainen kaamosmasennus on kuulemma yleisempää pohjoisessa kuin etelässä, kun taas hiukan yllättäen lievemmät vaivat ovat yhtä yleisiä niin etelässä kuin pohjoisessa.

Lievään kaamosvaivaan auttaa kuulemma joko keinovalo aamulla tai liikunta klo 17-19 paikkeilla, koska kumpikin pitää ihmisen sisäisen kellon tahdissa. En yleensä pääse lenkille noin aikaisin, mutta toisaalta olen käyttänyt vapauttani tulla vähän myöhemmin töihin, joten kelloni pysynee tahdissa aina silloin, kun jaksan käydä lenkillä säännöllisesti. Ja niin olen onnistunut tekemään kohta seitsemän vuotta.

Ruotsi

Ruotsi sen kun vaan pärjäilee Sotshin olympialaisissa. He ovat ehkä jo nuorena eläneet kannustavassa ilmapiirissä, jota Suomessa liian harvoin tapaa kotona, koulussa tai työelämässä. Onneksi heti miesten viestikisan jälkeen lähdin lenkille, jota tuli juosten lähes 22 km; raskaan harjoitusviikon tavoitteet tuli täyteen ja reidet kipeiksi.

Ruotsalaisten imussa voitaisiin hyvinkin pärjätä paremmin myös tieteessä, tekniikassa ja taloudessa. Luulen, että kyse on jonkinlaisesta rennosta otteesta asioiden tekemiseen. Ja se rentous on eri asia kuin laiskottelu; rentous voi olla vaikkapa riskien ottamista tietoisena seurauksista, jos huonosti menee, muttei liian kauhuissaan.

Urheilupäivä

Päivä alkoi hyvin nukkumalla pitkään, mutta sitten Suomi hävisi niukasti Ruotsille jääkiekossa. Ja sen perään kävi vielä huonommin, kun Ruotsi voitti viestihiihdon, vaikka oikeastaan hopea oli hyvä saavutus. Siitä sitten lenkille: ensin Neferin kanssa viiden kilometrin lenkki ja perään 17.5 km yksin, sitten vielä uimaan reilut 1,5 km. Urheilu jatkui, muttei mäkihypyssäkään tullut menestystä, vaikka mielestäni Anssi ihan oikein toimi ja laittoi kaiken peliin.

Joku henkisen puolen homma kai Suomen urheilua riivaa, kun menestys jää pienestä kiinni. LIekö sitten sama vaiva koko maan teollisuudessa ja taloudessa.

Urheiluäijän paluu

Aloitin blogien kirjoittamisen pari vuotta sitten, mutta sitten jotenkin se vaan tuntui liian vaikealta: minulla oli kaksi blogi-sivustoa, enkä muistanut tunnuksia yms., ja iltaisin väsytti kaikenmoisen urheilun jälkeen. Mutta nyt lupaan palata kirjoittamiseen.

Niin, siis urheilu vei aina Boltonin Ironman UK -kisaan elokuussa 2013 ja selvisin elävänä maaliin - siitä lisää myöhemmin.

Urheilun lisäksi aloitin taidemaalauksen, mutta siitäkin lisää myöhemmin.

Tänään on sikäli hyvä päivä, että aikojen huonouden huomioon ottaen on hienoa, että saimme yhden työpaikan hakuun.