Kuumia kesämuistoja 10

Kesä 1978, Saarikon leirikeskus, Lohja: Armeija on ohi, lääketieteellisen pääsykokeet ovat takana ja olen vielä kerran riparilla isosena.

Jotkut lukijoistani saattavat muistaa kesällä 1977 palaneen savusaunan, joka on purettu ja pinottu: ehkä noin 15 mottia osittain palanutta ja mahdollisesti naulaista puuta. Leirin johtaja, ja sittemmin jonkun aikaa paikallisen seurakunnan kirkkoherranakin toiminut pappismies, soittaa taloustoimistoon ja kysyy, että mitä saunan jätteille tehdään: "Polttakaa ne!".

En voi väittää lukijani olevan täysin väärässä, jos hän tulkitsee vastauksen näin: sahatkaa puut, pilkkokaa ja polttakaa saunassa tai takassa.

Nuoren fyysikon suoraviivaisuudella tein niistä kumminkin kokkoja, jotka poltin hitaasti päivän mittaan, tarkoin vartioituna. Vanhan savusaunan hirret paloivat kauniin oranssilla liekillä.

Vanhan saunan paikalle rakennettiin uusi ja tavallaan käytännöllisempi sauna, joka ei palanut, vaikka sitä lämmitinkin.

Kuumia kesämuistoja 9

Kesä 1977, Saarikon leirikeskus, Lohja: Armeijaan menossa, mutta ajattelin kumminkin olla viikon isosena riparilla ennen palvelukseenasstumista 15.6.1977.

Rannassa on savusauna, jonka olen lämmittänyt useita kertoja aiemmin, mutta sinne on uusittu kiuas. Uhoan,että sauna on tänään todella kuuma, kun lounaalla halutaan tyttöjen vuoro ekaksi. Sauna lämpiää ja käyn siellä sisällä aina lauteilla asti, kuten on ollut tapani. Kerran otin kunnolla savua keuhkoihin ja ulos mennessä löin vielä pääni melkein yhtä kunnolla oven karmiin. Sauna tuntuu ehkä hiukan liian kuumalta, mutta huhtikuussa lämmitin kumminkin saunan tällä uudelle kiukaalle ensimmäistä kertaa ihan samalla tavalla ja hyvin meni; silloin oli ehkä hiukan kylmempi ilma.

Iltapäiväkahveilla joku huutaa, että saunasta tulee savua. Soittakaa palokunta! "Ottakaa lisäksi kuvia", huudan itse, koska on se ainutkertaista, jos sauna kerran on tulessa, ja olihan se. Ei palanut kovin pahoin, mutta korjauskelvottamaksi kumminkin. Paloauto ajoi Saarikon pihan läpi melkoista vauhtia, kun oli kuulemma kuskille tuttu paikka - uimassa oli käynyt.

Rikospoliisikin tuli paikalle ja kyseli "Lämmitettiin varmaan pitkään ja piipusta syttyi?". Savusaunaa lämmitetään toki pitkään eli 4 - 6 tuntia, mutta piippu siitä taitaa puuttua.

Jatkuu seuraavassa blogissa.

Kuumia kesämuistoja 8

Kesä 1995, jossain päin Suomenlahden saaristoa, rannikkolinnake: Kevätilma on kuuma ja maastopuku lämmin, joten saamme komentajalta vapauden pitää ylänappia auki.Komentajan alaisten mukaan hän ei usko sodan ratkeavan napeilla, mutta tasapelin tullessa...

Seison iso rannikkotykin takana hellesäällä kiikarit silmillä, kumisaappaat jalassa, kypärä päässä, kuulosuojaimet korvilla, maastopuvun ylänappi auki seuraamassa ammuntoja: pojat haluavat päällikön mielipiteen ammuntojen sujumisesta. Jokainen lähtölaukaus on kuin kova isku päin naamaa ja kiikari kääntyy aina sivuun. Tykin takana, 50 metrin päässä, on kaksi lääkintämiestä; saaressa on lääkäri; samoin ambulanssi; laiturissa on rannikkouisko koneet kuumina valmiina viemään sen ambulanssin Hangon aluesairaalaan, joka on valmiudessa; nuorena tykillä ampuminen ei pelottanut, mutta lähes nelikymppisenä tuon kuvatun ajatusketjun seuraaminen tuo lisää hikeä pintaan. Hyvin se ammunta meni, vaikka maalilauttaa ei saatukaan upoksiiin, eikä sitä edes olisi annettu upottaa kuin ihan vahingossa; valtiolla sellaisenaan olisi varaa.

Harjoitus loppuu; viimeisenä yönä tunti unta, kun linnake vaihtaa omistajaa pariin kertaan yön aikana; hylsyjä keräämään kallioilta ja betonivarustuksien päältä; tossahan hylsy ihan ruostuneen rautatangon vieressä; ja hitot mikään rautatanko tajuaa univelkainen pää, kun käsi on kymmenen sentin päässä, ja antaa käskyn paeta - suurta mustaa kyytä. Kumpi pelästyi enemmä kyy vai minä jää ei koskaan selvinnyt. Jos kyy olisi ollut nopeampi olisin saanut kumminkin yhden kertausharjoituspäivän lisää ja saanut viettää yön siellä Hangon aluesairaalassa.

Kuumia kesämuistoja 7

Elokuu 2014: Yöllä alkaa ukkonen jyristä, joten ylös ja irrottamaan televisio antennista. Aamuyöstä alkaa sataa ja tuulla, joten uudelleen ylös ja sulkemaan ikkunoita, joissa on vain hyttysverho ja yhdessä sitäkään, joten sade tulee tuulisella säällä sisään. Viimeisenä se hyttysverhoton ikkuna, jota pitää auko pehmoeläin. Sataa, tuulee, ukkostaa ja salamoi ja lisäksi on vielä hämärää, mutta erotan kummin ikkunan ulkokarmin päällä jotain outoa. Käärme! Iso käärme! Mutta keltaiset silmälaikut! Ikkuna vaan siis kiinni ja nukkumaan. Mutta, jos se käärme olisikin tullut sisään? Jos se kumminkin olisi ollut kyy ja tullut sisään? Uni kumminkin voittaa lopulta.

Aamulla kuvaan käärmeen,joka jatkaa uniaan, mutta kuvasta tulee huono, koska otan sen Lumiallani, jossa on toki hyvä kamera, mutta en vaan ollut käyttänyt sitä hetkeen.

Kuumia kesämuistoja 6

70-luvun lopulla Karstun kylässä: istun veljeni kanssa saunassa (Aito kiuas) ja löylyä heittää hänen tulevan vaimonsa isä. Selkä palaa, kädet palaa ja mittarissa on 140 astetta, mutta jos sieltä olisin karannut, niin lapualainen isä olisi voinut todeta suvun heikoksi. Ja kun veljenikin kesti...

Kuumia kesämuistoja 5

Heinäkuu 1993 Saariselkä, jonkun tunturin juurella: Herään todella pahasta painajaisunesta tajutakseni, että olen vaimon ja kolmen melko pienen lapsen kanssa pienessä teltassa ja ympärillä raivoaa ukkosmyrsky. Tämä toistuu useita kertoja samana yönä, enkä tiedä onko painajaisuni pahempi kuin todellisuus vai päinvastoin.

Aamulla sade loppuu ja kävelemme iloisin mielin Kiilopäälle, majoitukseen yöksi ja sitten autoon kohti etelän pimeitä öitä.

Kuumia kesämuistoja 4

Kesällä 1998 oli kerran lämmin hetki: olimme jossain kehäkolmosen varren veneliikkeistä ja aurinko tuli hetkeksi pilven takaa ja lämmitti.

Kuumia kesämuistoja 3

Perinteiset pihajuhlat tulossa, joten autolla perjantaina kauppaan ajoissa ostoksille ja ostoskassit kotona nopeasti jääkaappiin, kun lämpötilaa hipoo kolmeakymmentä. Carina E:n tavaratilassa vaan on sellainen kansi,ettei sinne vahingossa näe ja jääkaappi tuli kovin täyteen.

Launtaina: minkäslaista makkaraa sitä tulikaan ostettua ja mitä pannaan ekaksi tarjolle ja otetaan lämpiämään? Mutta eihän täällä ole edes yhtä ainotta nakkia! Autolle juoksujalkaa. Kokonainen ostoskassi kaikenmoista makkaraa täynnä maannut vuoroakauden tulikuumassa autossa. Kiireesti kauppaan.

Kultainnenoutaja Minea söikin sitten pitkään huolella keitettyä makkaraa, josta pahimmat bakteerit varmaan kuolivat keitossa ja samalla suolaisuus aleni. Kiitollisena muisti varmaan elämänsä loppuun noita pihajuhlia.

Ja farkkuautolla olen ajanut vuodesta 2003, eikä ole ostoskasseja autoon enää jäänyt.

Kuumia kesämuistoja 2

Kesä 1997, Etelä-Saksa, päällikkö, päällikön varamies ja sen päiväinen autokuljetta kauppalanvyysikko matkalla.

Auton mittari näyttää aamulla ajoon lähtiessä 24 astetta. Tavoitteena ajaa Münchenistä Frankfurtin lentokentälle Finnairin viimeiseen lentoon, "juoppojunaan", Helsinkiin klo 21.35. Aikaa on runsaasti ja sää suosii. Päivä on sunnuntai, joten aikaa hankkiutua ajoissa koneeseen on ollut koko viikonloppu.

Auton mittari näyttää 35 astetta, ilmastointia ei ole ja liikenne moottoritiellä pysähtyy. Saksalaislapset ja heidän vanhempansa näyttävät tottuneen kuumuuteen. Me emme. Vihta puuttuu, mutta sen ehtisi ehkä tekemään tien läheisistä lehtipuista.

Myöhäinen lounas ja lasi valkoviiniä, muttei tietenkään kuljettajalle. Hiukan oleilua saksalaisen pikkukaupungin torilla - hienoa musiikkia. Aikaa on vielä runsaasti.

Matkaan, mutta "taivaat avautuu ja sataa vettä raivoten". Lämpötila laskee 15 asteeseen. Ruuhka on hirmuinen, mutta hellittää. Aikaa ei enää ole. Vesiliirron vaarasta huolimatta vauhti 120, ja vastaantulevilla kaistalla autoja pitkin ja poikin moottoritietä. Ilman mutkia kumminkin vuokra-autojen palautukseen ja siitä koneeseen.

Finnair ilmaan ja suoraan ukkosmyrskyn sydämeen. Kapteenin varoitus ja lentoemännät istuutuvat lähimmälle tuolille - mitään miettimättä ja yhtään epäröimättä. Kone menettää korkeutta, moottoreista ei kuulu ääntä ja päällikkömme on juuri mennyt toilettiin, eikä tiedä lainkaan mitä on menossa.

Myrskystä päästään ja matka jatkuu kohti kotimaan seikkailuja, joista jälleen kerran kerron ehkä vasta elämäkerrassani, jos silloinkaan.

Kuumia kesämuistoja 1

Kesä 1988 oli kuulemma ennätyslämmin kuten tämä 2014.

Huomenna menen samaan rakennukseen töihin, kuin tuona kesänä. Sisälämpötila on varmaan 30, kun siellä on kaikenlaista lämmittävää ulkolämmön lisäksi. Olin silloin tutkijan toimeni lisäksi mikrotukihenkilö.

Vuonna 1988 tietokoneiden 20286 prosessorit eivät osanneet kovin tehokasta numeerista laskentaa, joten meidän hommissa niihin asennettiin 80287 aritmetiikkaprosessori, joka muistutti suurta tuhatjalkaista. Sen toisessa päässä on kolo, joka pitää asettaa emolevyssä olevan kolon kanssa kohdakkain. Koneet oli ahtaita, hiki virtasi kuumuudessa ja kun lykkäsin koneen käyntiin, niin eihän se 500 euron prossu toiminut - oli mennyt väärinpäin. Ja siitä sain muiston lämpimästä kesästä, kun nuorena tutkijanalkuna pelkäsin tuhonneeni kallin prossun ja ehkä koko koneen. Vieläkin muistan virtaavan hien, joka kasteli kaiken, kun kaduin liian nopeaa asennusta.

Onnnelliseksi lopuksi se prossu ja koko kone lähti hyvin käyntiin, kun olin vaihtanut sen oikein päin. Se olisi ollut helppo rikkoa myös irti repiessä.