Jälleen kerran uutta tietokonetta testaamassa

Sain tänään otettua käyttöön uuden tietokoneen mallinnustiimillemme. Eihän se mitään ole verrattuna meidän uuteen laskentaklusteriimme (11 noodia, joissa kussakin muistia 128 GB ja ytimiä 20), mutta tässä Windows 8.1 koneessa on 20 ydintä ja 256 GB muistia, joten COMSOLin pitäisi siitä juoheasti pyöriä ja niinpä tuo näyttää tekevän.

Aloitin tietokoneurani (HP:n laskimia lukuun ottamatta) Commodore 64 koneella, jonka nimestäkin ymmärtää siinä olevan muistia 64 kB eli uudessa on vaatimattomat 4 000 000 kertaa suurempi muisti. Vuosi taisi olla silloin 1985, mutta sitä en muista varmuudella. Kellotaajuus C64:n yhdessä prosessorissa oli hiukan vajaa 1 MHz, kun tämä uusi mylly kellottaa melkein 3 GHz niillä 20 ytimellään. Nopeusero taajuuden suhteen siis luokkaa 60 000, mutta bittejä on nyt 64 ja C64:ssä 8, ja tietenkin nykyisin on jos jonkinlaista, koska muistien nopeus ei ole kasvanut yhtä jalkaa muistin koon kanssa.

Tein C64:llä myös tieteellistä työtä ja muun muassa laskin sillä tulokset teoreettisen fysiikan pro gadu työn analyyttiseen malliin. Kuvat piti tehdä käsin millimetripaperille, ja myöhemmin kävi ilmi, että käsin piirtäminen on huono asia, koska silmän ja käden yhdistelmä tahtoo siirtää tuloksia hiukan (siis vain hiukan, mutta kumminkin) johonkin (toivottuun) suuntaan. Harjoittelin sillä myös konekielistä ohjelmointia ilman assembleria, joten en oppinut ohjelmoimaan, mutta opin ymmärtämään prosessorin toimintaperiaatteen kaikkine suorine ja epäsuorine muistihakuineen (mistä osoittteesta pitää hakea datan osoite jne.).

Vuonna 1989 sain tavallaan palkkiona mikroverkon asentamisesta (käytettiin mm. valokaapeliyhteyksiä)  Toshiba T5200 koneen, jonka kellotaajuus oli jo 20 MHz ja muistia vakiona 2 MB ja laajennettavissa 8:aan, mikä ei kuitenkaan sitä lopulta yrittäessäni onnistunut. Tuo verkkokäyttöinen, mutta kannettava (8,5 kg menee olalla, vaikka olisi nuttu tai t-paita nurin, kuten kerran linja-autopysäkillä huomasin olevan) kone palveli minua töissä viisi vuotta ja sillä tein kaiken väitöskirjaan tarvittavan monen muun asian lisäksi; kannoin sen kotiin lähes joka päivä. Sen hinta oli 38 000 tuon aikaista markkaa, joka inflaatiokorjattuna on reilu 10 000 euroa eli kutakuinkin samanhintainen kuin tuo meidän uusi koneemme. Vuonna 1989 ajelin kaksi vuotta vanhalla Fiat Unolla, jonka hinta oli vaihtaessamme sen Fiat Tipoon kesällä samaa luokkaa T5200:n kanssa; Fiat Punton vuosimallin 2012 saa nytkin tuon tietokoneen hinnalla, jossa ei siis ole arvonlisä- eikä autoveroa, jotka Puntoa rasittavat.

Millaisia tietokoneita mahdetaankaan tehdä 25 tai 30 vuoden kuluttua? Muistiin tuntuu tulevan noin bitti lisää vuodessa: uuden laskentakoneemmee muistin osoittaminen vaatii 38 bittiä, kun C64 tarvitsi 16, joten 64 bitin muistiavaruus alkaa silloin olla loppuun kaluttu.

Vuonna 1988 olin Risto Linturin pitämällä kymmenen päivän mikrotukikurssilla, jos hän muun muassa pohti sitä mihin 32 bittisen systeemin kahden gigatavun muistiavaruutta voisi tarvita (tarkalle lukijalle tiedoksi se, että Intelin systeemeissä yksi bitti varattiin kuvaamaan prosessorin tilaa, muuten olisi ollut käytössä 4 gigatavua): vaikkapa pitämään tallessa perustiedot kaikista englantilaisista viranomaisen tietokoneen muistissa tai ainakin osoite kovalevyllä tms. Nyt tiedämme, että tuota muistia tarvitaan vaikkapa tekstinkäsittelyyn, kuten juuri nyt teen. Tuolla 64 bitin tavalla muistiavaruus on siten 16 miljardia gigatavua, joten siihen mahtuisi vaikkapa kaikkien nyt elävien ihmisten elämästä kuukausittain otettu valokuva. Yhden ihmisen elämän videofilmi kymmenellä videokameralla hd-tasoisena kuvattuna mahtuisi helpolla tuollaisen koneen ram-muistiin.

Pitkä asiakassuhde

Tänään (8.7.2014) Lohjan Autokeskus: Uusi Auris oli ensihuollossa parin tuhannen kilometrin ajon jälkeen, kuten Toyotalla on ollut tapana. Huoltopäällikkö Timo Järvinen luovuttaa auton minulle ja kysyn samalla hänen eläkkeellelähdöstään, joka päättää meidän 23 vuotta jatkuneen ja hyvin sujuneen asiakassuhteemme, joka on ollut tärkeimpiä syitä pitäytyä Toyotaan. Kättelemme eläkkeelle menon kunniaksi ja kiittääkseni, ja hetki on ihan oikeasti haikea. Järvinen ehtii olla töissä 40 vuotta.

Elokuu 1991 suuren laman kynnyksellä: Ensimmäistä Toyotaani eli Carina II huolletaan Järvisen johdolla ja sille tehdään varmuuden vuoksi nelipyöräsuuntaus, mikä onkin ensi kosketukseni huollon tarkkuuteen. Täytyy tunnustaa, että kertakaan 900 tuhannen kilometrin Toyotalla ajon aikana eivät renkaat ole kuluneet epätasaisesti. (Edelliset autot olivat Fiatteja, ja niissä renkaat kuluivat miten sattui.)

Suuren laman loputtua Carina II vaihtuu käytettyyn Carina E:hen, joka puolestaan vaihtuu uuteen farkku-Corollaan vuonna 2003. Kun Corolla farkkua ei enää ole myynnissä, niin vuonna 2009 ostan uuden farkku-Avensiksen ja nyt sitten hybridi-Auriksen. Ja kaikki siis huollettu Järvisen johdossa.

Herättäjäjuhlilla neljällä vuosikymmenellä

Heinäkuu 1982: neljä nuorta aikuista pakkautuu pieneen 100A Datsuniin Lohjalla ja suuntaavat kohti Ylihärmää ja herättäjäjuhlia. Kesä on kuuma, puheita ei oikein jaksa kuunnella ja pääsemme yöksi jonkun paikallisen pariskunnan kesämökille, mikä oli varsin ystävällistä, kun teltassa nukkuminen ei oikein houkutellut. Minulla on pari kuvaa tallessa ja lisäksi muistan paluumatkan lämmön, kun 100A:n lämpömittari hätyytteli ylärajaa ja ainoa mahdollisuus oli hidastaa hiukan vauhtia.

Heinäkuu 2014: yksi reilusti yli viisikymppinen mies ajaa tuliterällä Hybridi Auriksella Lohjalta Lapualle ja nukkuu yksin hotellissa Seinäjoella, eikä oikein vieläkään jaksa kuunnella seurapuheita.

Siinä välissä olen vieraillut herättäjäjuhlilla 15 kertaa (paikkakunta, vuosi, päällimmäinen muisto)

1. Suomussalmi 1987 – paluumatkalla pari peuraa hyppäsi tielle 120 km:n vauhdissa ja pienessä Unossa oli kaksi aikuista ja neli- ja yksivuotiaat lapset, mutta Unolla onnistui väistö.

2. Mäntsälä 1988 – nuorten tilaisuus pidettiin jonkinmoisen sorakuopan pohjalla.

3. Turku 1990 – lapset kaatavat penkin lyhyellä vierailuilla juhlilla, joilla lasten äidin täti on pääemäntä.

4. Nurmo 2000 – kesäillan maisema Nurmon kentällä jäi mieleen, mutta kerron muusta elämäkerrassani.

5. Järvenpää 2001 – nukuimme teltassa poikani kanssa, joka oli käynyt hiukan aiemmin Aholansaaren riparin, ja olin jättänyt auton ikkunat kokonaan auki ekaksi yöksi (syynä ehkä stressi).

6. Sievi 2002 – ensimmäinen juhla vähän kauempana, jossa olin uudessa seurassa, mutten seurustellen (kts edellinen täydennys)

7. Suonenjoki 2003 – juhlilta suoraan kummitytön rippijuhliin Kouvolaan käymättä suihkussa välillä (yöt teltassa, päivät kuumalla kentällä, eikä suihkuja)

8. Ylistaro 2004 – mahdottoman iso kirkko.

9. Saarijärvi 2005 – hienon järven rannalla, kuten nimikin antaa odottaa, mutta tällä kohtaa muisti pätkii lukuun ottamatta surkuhupaisaa anekdoottia, jonka kuulette taas elämäkerrassani.

10. Ylivieska 2006 – uusi seura oli vielä täällä mukana ja katsoimme jalkapallon pronssiottelua lauantain oheisohjelmana, eikä paikallinen tarjoilija tahtonut löytää Strongbow-pulloa mistään, vaikka tiesi sellaisia heillä olevan.

11. Espoo 2008 – Leppävaaran urheilupuistossa, jonka kentälle päätin juoksijanurani vuonna 1972 kilometrin juoksun ennätykseeni – seuraava vuonna hajosi polven nivelkierukka (yksin kotoa käydessä juhlista puuttuu jotakin).

12. Kiuruvesi 2010 – ihan yksin matkassa ensimmäistä kertaa ja samalla ensimmäinen kerta hotellissa.

13. Oulu 2011 – ensimmäisen kerran lentokoneella ja toisen kerran hotellissa, ja treenatessa kesken juhlan joudun todellisen myrskysateen keskelle.

14. Isokyrö 2012 – Vaasassa yötä ja pitkä ajelu Kyrönjoen rantaa pitkin.

15. Haapajärvi 2013 – uusi seura ehti taas juhlille ja kävimme myös Mika Myllylän haudalla.

80- ja 90-luvun juhlia jäi väliin työkiireiden, varattomuuden, haluttomuuden ja muiden syiden takia. Vuoden 2007 juhlien aikaan oli siskontytön hienot häät, joista kerrottiin Hesarissa komeasti koko sivun juttuna 8.7.2012 lehdessä. Vuonna 2009 vain kiukuttelin, mutten kerro kenelle. Mutta aika hieno listahan tuo on ja täytyy myöntää, että mukavaa, ajatuksia herättävää ja aika ajoin tuskaista on juhlilla ollut. Ehdotan lukijalle joku kesä osallistumista, koska edeltä voinee havaita, että ei se ihan niin vakavaa ole.

Melkein koko 2000-luvun alun juhlat olivat samana viikonloppuna kuin Kiskon triathlon-kisat ja siitä tuli suuria ongelmia sille harrastukselle. Jo vuosia ovat olleet kumminkin eri viikonloppuna.

Hybridiä testaamassa

Auris tuli käyttöön 19.6.2014, jonka jälkeen se on matkannut jo Kouvolaan rippijuhliin ja Lapualle Herättäjäjuhliin. Yhteensä kilometrejä on kertynyt 2710 ja muutama kerta on pitänyt tankata; edellisen Avensikseen tankki oli 60-litrainen ja siihen sai helposti menemään 50 litraa ja Auriksessa on 45 litran tankki ja se tarjoaa tankkausta noin 40 litran kulutuksen jälkeen. Avensiksen normikulutus oli 6,5 litraa (152 grammaa hiilidioksidia) ja Auriksella vastaava luvut ovat uskottaman alhaiset 3,7 ja 85. (Dieselin kohdalla tulee muistaa se, että hiilidioksidia litra tuottaa noin 14 % enemmän kuin bensiini. Dieselin normikulutuksen tulee siten olla 3,2 litraa, jotta tuotetaan yhtä vähän hiilidioksidia.) Normikulutukset kumminkin sikseen ja todellista autoilua vertailemaan. Kaikki kulutuslukemat ovat auton itsensä kertomia, joten niissä voi olla virhettä.

Avensis siis kykeni siististi ajamalla seitsemän litran tienoilla liikkuviin kulutuksiin – joskus yli ja usein hiukan ali. Oikein yrittämällä kesäkelillä jopa kuusi litraa oli mahdollista. Auris näyttää helpolla pääsevän viiden litran kulutukseen, vaikka on vielä ihan uusi ja synteettinen moottoriöljykin odottaa vaihtamista vielä kaksi päivää tämän kirjoittamisesta.

Ajoin Lapualle ja takaisin rauhallisesti (ja siinä välissä kävin kaksi kertaa Seinäjoella) ajellen mittarinäyttö nopeusrajoituksessa, jolloin satasen näytöllä oikea vauhti on vähän yli 90 kilometriä tunnissa. Menomatkalla keskikulutus oli 4,1 ja paluumatkan alkupuolella tasan neljä, mutta lopun moottoritieosuus noin sadankympin todellista vauhtia nosti sitä hiukan. Koko matkan keskikulutus (reilu 900 km) oli 4,1. Pidän tätä hyvänä saavutuksena ja siten sama kahden litran säästö Avensikseen syntyisi myös hitaassa matka-ajossa.

Kaikkein mielenkiintoisinta on hitaan taajama-ajon tai rauhallisen mutkamaantien kulutus, joka saattaa olla luokkaa kolmesta kolmeen ja puoleen. Vertailua tietenkin vaikeuttaa akun varaustila ajon alkaessa, mutta osa noista testeistä oli melko pitkiä esim. Lapua-Seinäjoki (noin 30 km).

Auto on muutenkin mukava, kun siinä on tietenkin automaattivaihteisto (hybridi käyttää bensiini- ja sähkömoottoria oman valintansa mukaan ja joskus jopa yhtä aikaa, ja lataa välillä akkuja pyöristä tai bensiinimoottorista, joten käsivaihteisto olisi mahdoton asia). Lisäksi siinä on avaimeton ovien avaus ja auton käynnistys, tai joo avain pitää olla mukana, mutta sitä voi pitää vaikka taskussa.

Käytännön kiihtyvyys on hyvä sähkömoottorin väännön takia ja kovassa kiihdytyksessä käytetään molempia moottoreita - niin pitkään kuin akussa virtaa piisaa.