Autojen polttoaineen kulutuksesta

Auton polttoaineen kulutuksen mittaaminen oli menneinä vuosina konstikasta, kun ensin piti panna tankatessa kilometrilukema talteen (osamatkamittari tuli toki avuksi), jonka jälkeen piti huolehtia, että tankkasi seuraavalla kerralla tankin samalla tapaa täyteen. Ja sitten piti harjoittaa laskentoa: ensin erotus ja sitten jakolasku. Eipä tuota niin kovin paljon tullut tehtyä, mutta erilaisilla ulkomaanmatkoilla mittasin seuraavan laisia kulutuksia: Lada 8,9 l/100 km, Tipoa Italian matkalla en muista, Carina II matka-ajossa n. 6,1 l/100 km.

Vuonna 2003 kaikki muuttui, kun ostin Corolla farkun, jossa oli kulutusmittari. (Kuinka luotettava? Siihen en ota kantaa.) Tein sillä kuusi ”mittauskampanjaa”, jolloin yritin ajaa säästeliäästi kesäkelillä, joiden yhteismatka oli 15 200 km. Keskikulutukseksi sain 6,7 (lyhennän tästä eteenpäin kulutuslukeman yksiköttömäksi), joka on selvästi alle autolle ilmoitettua normikulutusta 7,2, joka vastaa 172 grammaa hiilidioksidia kilometriä kohti. Maantiekulutuksen normi oli 6,0 ja kaupunkiajon 9,2, joiden painoilla 0,78 ja 0,22 päädytään tuohon mittaamani arvoon. Vaihteluväli mittauksissa oli 6,2 – 7,1.

Avensista olen testannut yhdeksän jaksoa ja 14 200 km, joiden keskiarvoksi sain 6,3 (vaihtelu 5,9 – 6,9), joka sekin on alle normin 6,5 (maantie 5,4 ja kaupunki 8,6; hyviä arvoja Corollaan verrattuna, kun Avensis on paljon isompi auto); hiilidioksidia kilometriä kohti 152 grammaa. Painot tuohon kulutukseen 6,3 pääsemiseksi ovat 0,72 ja 0,28, eli enemmän kaupunkiajoa kuin Corollalla, mikä lienee lähellä totuutta.

Auris farkku hybridille ei erillisiä maantie- ja kaupunkilukemia anneta, mutta normin pitäisi olla 3,7 l/100 km, joka vastaa 85 g hiilidioksidia per kilometri. Tuon auton kun ajaa yli kymmenentuhannen kilometrin testeissä alle normin, niin se onkin jo hyvä saavutus.

Uusi auto ja vanhoista luopuminen

Tilasin kaksi päivää sitten uuden Auriksen, joka on hybridi ja väriltään sininen. Kyse on kymmenes oma autoni. Edelliset on listattu alla:

Datsun 100A

Lada 1200L

Fiat: Uno, Uno ja Tipo

Toyotat: Carina II, Carina E, Corolla farkku, Avensis farkku

Viittä ensimmäistä pidin noin kaksi vuotta kutakin ja ajoin niillä yhteensä 310 000 km. En minä kaikkia noita kilometrejä ole itse ajanut, enkä muillakaan autoillani, mutta kun olen itse ajanut muitakin kuin omia autoja, niin aika lailla tuo kuvaa omiakin ajomääriäni. Fiateilla ajettiin jo noin 100 km päivässä.

Lada kävi Ruotsissa, ensimmäinen Uno myös, mutta muistaakseni toinen Uno, joka myös oli sininen, ei koskaan ulkomaille päässyt; sininen Tipo näki monta Euroopan maita mukaan lukien kotimaansa Italian.

Tipo oli kelpo auto: tilava kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle (mitä nyt tavaratilaa olisi toivonut lisää), erittäin hyvä ajaa (150 kilometrin tuntivauhdissa Saksan moottoriteillä voi nostaa kädet pois ohjauspyörältä ja auto jatkoi suoraan). Huonoa oli 1,4 litraisen moottorin pieni teho ja jarrut täydellä kuormalla; ne kun petti Italian reissulla jo Munkkiniemessä moottoritien loppuessa; moottoritiellä kovassa vauhdissa (Saksassa) ei siten voinut kiihdyttää alta pois, mutta jarruttamiseenkin piti suhtautua varovaisuudella.

Kesällä 1991 Italian reissun jälkeen Tipo vaihtui Carina II:een, jonka jarrut olivat moitteettomat ja teho ruhtinaallinen: vuonna 1991 kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, jotka hoitelivat 16 venttiiliä, ja polttoaineensuihkutus oli täysin uutta (katalysaattorin takia ainakin osittain). Carina II pärjäsi sen ajan juppiautoille Saabeille turbolla tai ilman, kun auto oli niin kevyt. Sekin pääsi Saksaan, Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan, vaikka devalvaatio syksyllä 1991 ja alkava lama kuritti ulkomaan matkailijaa kovalla kädellä.

Carina II vei yli lamavuosien ilman mitään harmia, kunnes vuonna 1999 siihen ilmaantui pieni vika ohjaukseen, vaikka autolla oli ajettu vasta 270 000 kilometriä. En muista autosta yhtään vikaa tätä aiemmin, jos siihen ei lasketa pari kertaa kiinni jäänyttä konepeltiä (ei kuulemma ollut tarvetta edes aukaista, mutta helpottaa tuulilasipesunesteen lisäystä) ja pientä nykimistä hitaassa vauhdissa. Se lähti avaimesta kääntämällä käyntiin, sen takajarrut putsattiin kerran, muttei vaihdettu mitään osia, ja takaiskarit vaihdettiin (Lapin kuoppaiset tiet) kerran. Norjan pitkissä mäissä joutui joskus vaihtamaan vitoselta neloselle, mutta moottorin lämpötila ei koskaan hievahtanut mittarissa, ja olihan siinä öljylauhdutinkin.

Carina E tuli II:n tilalle vuonna 1999 ja se on ainoa käytettynä ostettu Datsunin lisäksi. Autossa oli jopa vikoja, ja kaiken muunkin pettäessä elämässä Carina E ei läpäissyt katsastusta, kun etujarrupala oli irronnut kokonaan. Lisäksi siinä oli pari muuta vikaa, joista ohjaustehostimen hajoaminen oli suurin. Vuonna 2003 vuorossa oli Corolla farmari, joka palveli hyvin kuusi vuotta ja 250 000 km. Vaikein reissu sillä oli mittausmatkalta Oulun lähistöltä kotiinpaluu lumimyrskyn läpi 550 km yöllä.

Corolla seurasi taas isompi auto eli Avensis farmari, kun Corollaan tai Aurikseen ei farkkuja enää valmistettu. Avensis onkin sitten pitkään aikaan ensimmäinen ulkomailla käynyt autoni: vuonna 2009 Ruotsiin ja sieltä pikainen käynti Tanskassa pitkän sillan, joka tunnetaan paremmin televisiosarjasta nimeltä Silta, kautta.

Uuden Auriksen tärkein ominaisuus on sen hybriditekniikka, jonka luvataan säästävän jopa kolmanneksen Avensikseen verrattuna. Luopumisen puolelle jää sitten ison auton antama (väärä) turvallisuuden tuntu ja isot tilat sekä jotain lähinnä mielikuviin liittyvää. Avensikselle tulee kilometrejä vain noin 190 000 ja vuosia viisi.