1 772 323 200 sekuntia

Ajan hahmottaminen on oikeastaan varsin vaikea tehtävä, jota toki on havainnollistettu monellakin tavalla. Kerron hiukan omasta tavastani. Vuodessa on noin 32 miljoonaa sekuntia, joten miljardin sekunnin ikään pääsee kolmenkympin kriisissä, joka siis voisi olla myös miljardikriisi; hyvässä lykyssä saattaa täyttää kolme muttei juuri koskaan neljä miljardia sekuntia

Samoin voi pohtia sitä, että miljardissa vuodessa on siis yhtä paljon vuosia kuin 30 vuodessa sekunteja – miljardi on iso luku. Maailmankaikkeutemme sai alkunsa noin 13,7 miljardia vuotta sitten, joten jos vuosi skaalataan sekunniksi, niin alkuräjähdys tapahtui noin 434 vuotta sitten eli vuonna 1580. Aurinko antoi odottaa itseään melko pitkään, sillä sen ikä on alle viisi miljardia vuotta ja tässä leikissä valon makuun päästiin näillä kulmilla vuonna 1856, josta elämän alkuun kului vaivaiset puolitoista miljardia vuotta eli leikissämme vuonna 1900. Ensimmäiset monisoluiset eivät pitäneet kiirettä ja alkoivat ilmaantua 1,2 miljardia vuotta sitten eli ”vuonna” 1976 ja dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon alkuvuodesta 2012. Nykyihmisiä alkoi savannilla juoksennella keskiviikkona alkuillasta, kun nyt on perjantai loppuillasta, pyramidit pantiin pystyyn reilu tunti sitten; ja pitkäkin ihmiselo on puolentoista minuutin kestoinen.

Oma ikäni on suunnilleen 1 772 323 200 sekuntia tai 56 "sekuntia”.

Elämäni huoltoasemat 2

Miamissa 1986

Olemme ystäväni kanssa menossa lentokentälle ja sitä ennen pitää tankata vuokra-auto. Ystäväni ajaa ekan kerran tuolla reissulla ja tietysti kolmikaistaisen tien keskimmäisellä kaistalla hän unohtaa automaattivaihteet, käyttää kytkintä ja auto pysähtyy poikittain keskelle tietä; ”ota vasen jalka jarrulta” muistan sanoneeni. Tankatessani autoa (tankkausauto on auton takana, ei sivulla) joku takana oleva päästää autonsa liikkeelle ja hyppään puskurin päälle, mutta turhaan, kun auto kumminkin pysähtyy ajoissa.

Polttoaineen hinta aiheuttaa ongelmia, kun se vaikuttaa olevan yhtä kallista kuin Suomessa eli dollarin (noin neljä markkaa tai yksi euroa) per tilavuusyksikkö, mutta kun se tilavuus on Amerikan gallona, niin olihan se halpaa.

Miamin reissu oli muutenkin mielenkiintoinen, koska se oli eka lentoni ikinä ja suoraan New Yorkiin, välilasku Montrealiin. Mutta, mutta New York ruuhkainen ja teemme toisen välilaskun tankkaamaan West Pointin sotilasakatemian kentälle. Niinpä olemme myöhästyä jatkolennolta Miami Beachiin, ja joudumme tupakoivien osastolle (nuoremmille lukijoille: lentokoneen takapäässä sai tosiaan tupakoida) ja väki sytyttää sikarinsa heti ilmaan päästyä – melkoinen savu. Matkatavarat eivät pysy perässä, mutta pääsemme puolen yön aikaan Miamissa liikkeelle vuokra-autolla (aikaa Suomesta lähdöstä on jo kulunut melkoinen tovi), jolla ajelemme edestakaisin Miami Beachin pääkatua, joka melko pitkä (nuoremmille lukijoille: navigaattorin sijaan saimme auton kanssa jonkinlaisen Floridan osavaltion kokoisen kartan), koska emme löydä hotellia, jonka nimikyltistä on osa sammunut, mikä selviää noin klo kolme yöllä, kun lopulta löydämme sen.

Hotellia pitivät ilmeisesti Kuubasta tulleet paksua sikaria polttavat herrasmiehet, jotka mm. vastaavat valitukseemme siitä, että kolmelle miehelle (yliopiston säästömatka) on vain kaksi sänkyä ja pyyhettä: sängyt ovat king size luokkaa (kuusi jalkaa leveitä) ja pyyhkeissä on kaksi päätä.

Nano nano

 Muistaako kukaan tätä Nano nano?

Teen työssäni paljon nanotason tutkimusta ja olen tehnyt sitä pitkään; nanometri on hiukan atomin halkaisijaa suurempi mittayksikkö. Atomiydin on paljon pienempi eli noin miljoonasosa tästä nanosta. Meidän ihmisten tyypillinen mittayksikkö on metri: olemme itse karkeasti metriluokassa, jollei pituus niin sitten vatsanympärys; huonekorkeus on 2,5 metriä, taulutelevision halkaisija on metrin luokkaa; keittiön tasot ovat noin metrin korkeudella jne.

Auton rengas: ajan autolla yhdellä rengaskerralla ehkä 40 000 km, jona aikana renkaan kulutuspintaa kuluu noin kuusi millimetriä, joten ajettua metriä kohti kulutus on noin kuudesosa nanometriä, ja kun renkaan halkaisija on metrin luokkaa, niin joka kerta renkaan koskettaessa maata siitä poistuu noin yksi atomikerros.

Nanometriä suurempi yksikkö on mikrometri, joka on hiukan näkemämme valon aallonpituutta suurempi mittayksikkö. Arkielämässämme mikrometri on varsin pieni mitta ja esim. kaikki eurosetelit ovat 105 mikrometriä paksuudeltaan. Haitallisimpien ilman pienhiukkasten halkaisija on alle yhden mikrometrin, mutta emme kykene niitä näkemään. Jos menemme omasta metrin maailmastamme tuhat kertaa isompaan eli kilometri-luokkaan, niin harva pääsee niin kauas omilla maillaan, ja moni pilvi taivaalla on sillä korkeudella. Materiaalin sisällä loikka nanometristä mikrometriin on siis varsin suuri, koska se usein tapahtuu kolmeen suuntaan.

Millimetri sen sijaan alkaa olla tutumpi meille kaikille ja esimerkiksi tämän lauseen lopussa oleva piste on kooltaan noin millimetrin puolikas. Vastaava skaalaus metrimitasta ylöspäin johtaa tuhanteen kilometriin, jolloin joudumme usein poistumaan jo omasta maastamme. Tuhat kilometriä ylöspäin mennessä ilma alkaa olla varsin harvaa ja alaspäin mennessä kallio varsin kuumaa, eikä niin syvälle ole ehtinyt yksikään ihmisen kairanreikä.

Metriin pääseminen vaatii vielä kerran kertomisen tuhannella, jolloin mittayksikkö on miljoona kilometriä, jolloin joudutaan kauas Kuun taakse. Etäisyys Maasta Aurinkoon on luokkaa 150 miljoonaa kilometriä ja Auringon halkaisija luokkaa on luokkaa miljoona kilometriä.

Tutkittaessa nanotason ilmiöitä (metriluokan systeemeissä) ollaan siis samassa tilanteessa kuin jos Aurinkoa alkaisi tutkia muutaman metrin paloissa. Alhaalla on tilaa, kuten Feynman sanoi.

Jatketaan joskus myöhemmin matkaa kauemmas. 

Ylpeys ja ennakkoluulo: luomu

En pidä luomusta, vaikka pidän puhtaasta ruuasta; en vaan yleensä usko enemmän mielikuviin kuin tosiasioihin, tai ainakin toivon näin olevan. Tässä asiassa siis ylpeys ja ennakkoluulo ovat ainakin vielä vieneet voiton.

Pitäisin paljon parempana puhtaaseen ruokaan ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavaan tuotantoon pyrkimistä, kuin olettamalla, että tuohon tavoitteeseen johtava tie on jo tiedossa. Luomuruuan puhtaudesta tai haitattomuudesta on vaikea saada tieteellistä näyttöä, ja ehkä sellaista ei koskaan saadakaan. Ympäristön kuormittavuutta on tietenkin pyrittävä vähentämään, mutta luomu ei välttämättä ole edes tehokkain tie tähän.

Näistä syistä minun on varsin vaikea ostaa luomutuotteita, tai jos ostan, niin syy ei ole niiden luomuudessa vaan muissa asioissa. Joku päivä asia voi olla toisin. Sitä odoteltaessa sallin toki luomun suosimisen muille.