Aloitteellisuus on naisille synti

Olen alkanut pohtia eroja jyrkemmän ja hiukan vähemmän jyrkän uskonnollisen väen välillä. Ateisteja tai uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvia en ole niinkään pohtinut, mutta lienevät pohtimissani asioissa usein lähempänä näitä vähemmän jyrkkiä. Ja muun tiedon puutteessa voin pohtia vain kristinuskoa.

Mielestäni Eeva tekee paratiisikertomuksessa suurimman virheen ollessaan proaktiivinen puutarhatuotteiden kanssa. Tuosta hetkestä tai ainakin syystä sekä naiset että proaktiivisuus on suljettu ulos tiukimmasta kristillisyydestä. Selitän hiukan lisää ja minun ajatuksiini saa huoletta loukkaantua, kun loukkaannun itsekin monen mietteistä.

Otan esimerkin: Homovanhemmuutta vastustetaan sillä, että kaikilla pitää olla isä ja äiti. No, kun kaikilla ei kumminkaan ole ja joillain ei kumpaakaan, niin peruste on se, että homovanhemmuudessa tuo muuten luonnon huolehtima tehdään tarkoituksellisesti. Olispa omena vaan pudonnut Eevan suuhun! Reaktiivisuus sallitaan, mutta oma-aloitteisuus on syntiä.

Naispappeudesta tuskin kannattaa edes kirjoittaa. Ja kun naisille pitäisi suoda tasa-arvo, niin kai sitä sitten on vastustettava maahanmuuttajia (ja naisia voi haukkua vaan miesten kesken). Kertooko paratiisitarina myös miehen itsetunnosta. Ulkomaalaisen raiskatessa huoli on tekijän kansallisuudessa ja naisen kärsimyksistä ei tunnuta niinkään piitattavan. Mutta kotimaan miesten itsetunto kärsii - luulen ainakin näin.

Abortti taitaa olla vielä selvempi esimerkki, jossa nainen ja proaktiivisuus yhdistyvät kovan linjan kristillisyyden mielestä aivan liian vahvasti. Ja kenenkäs aloitteesta lapset usein saavat alkunsa silloin, kun niitä ei oikein sopisi tulla. Mies olkoon aloitteellinen, mutta nainen ei.

PS Pidin tänään työasioissa tiukan puhelinneuvottelun lakimiesten kanssa ja kukas siitä sitten saa kärsiä kuin lukijani.