3.4.2014

Elämäni huoltoasemat 2

Miamissa 1986

Olemme ystäväni kanssa menossa lentokentälle ja sitä ennen pitää tankata vuokra-auto. Ystäväni ajaa ekan kerran tuolla reissulla ja tietysti kolmikaistaisen tien keskimmäisellä kaistalla hän unohtaa automaattivaihteet, käyttää kytkintä ja auto pysähtyy poikittain keskelle tietä; ”ota vasen jalka jarrulta” muistan sanoneeni. Tankatessani autoa (tankkausauto on auton takana, ei sivulla) joku takana oleva päästää autonsa liikkeelle ja hyppään puskurin päälle, mutta turhaan, kun auto kumminkin pysähtyy ajoissa.

Polttoaineen hinta aiheuttaa ongelmia, kun se vaikuttaa olevan yhtä kallista kuin Suomessa eli dollarin (noin neljä markkaa tai yksi euroa) per tilavuusyksikkö, mutta kun se tilavuus on Amerikan gallona, niin olihan se halpaa.

Miamin reissu oli muutenkin mielenkiintoinen, koska se oli eka lentoni ikinä ja suoraan New Yorkiin, välilasku Montrealiin. Mutta, mutta New York ruuhkainen ja teemme toisen välilaskun tankkaamaan West Pointin sotilasakatemian kentälle. Niinpä olemme myöhästyä jatkolennolta Miami Beachiin, ja joudumme tupakoivien osastolle (nuoremmille lukijoille: lentokoneen takapäässä sai tosiaan tupakoida) ja väki sytyttää sikarinsa heti ilmaan päästyä – melkoinen savu. Matkatavarat eivät pysy perässä, mutta pääsemme puolen yön aikaan Miamissa liikkeelle vuokra-autolla (aikaa Suomesta lähdöstä on jo kulunut melkoinen tovi), jolla ajelemme edestakaisin Miami Beachin pääkatua, joka melko pitkä (nuoremmille lukijoille: navigaattorin sijaan saimme auton kanssa jonkinlaisen Floridan osavaltion kokoisen kartan), koska emme löydä hotellia, jonka nimikyltistä on osa sammunut, mikä selviää noin klo kolme yöllä, kun lopulta löydämme sen.

Hotellia pitivät ilmeisesti Kuubasta tulleet paksua sikaria polttavat herrasmiehet, jotka mm. vastaavat valitukseemme siitä, että kolmelle miehelle (yliopiston säästömatka) on vain kaksi sänkyä ja pyyhettä: sängyt ovat king size luokkaa (kuusi jalkaa leveitä) ja pyyhkeissä on kaksi päätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti