Tilasin kaksi päivää sitten uuden Auriksen, joka on hybridi ja
väriltään sininen. Kyse on kymmenes oma autoni. Edelliset on listattu alla:
Datsun 100A
Lada 1200L
Fiat: Uno, Uno ja Tipo
Toyotat: Carina
II, Carina E, Corolla farkku, Avensis farkku
Viittä ensimmäistä pidin noin kaksi vuotta kutakin ja ajoin
niillä yhteensä 310 000 km. En minä kaikkia noita kilometrejä ole itse
ajanut, enkä muillakaan autoillani, mutta kun olen itse ajanut muitakin kuin
omia autoja, niin aika lailla tuo kuvaa omiakin ajomääriäni. Fiateilla ajettiin
jo noin 100 km päivässä.
Lada kävi Ruotsissa, ensimmäinen Uno myös, mutta
muistaakseni toinen Uno, joka myös oli sininen, ei koskaan ulkomaille päässyt; sininen
Tipo näki monta Euroopan maita mukaan lukien kotimaansa Italian.
Tipo oli kelpo auto: tilava kahdelle aikuiselle ja kolmelle
lapselle (mitä nyt tavaratilaa olisi toivonut lisää), erittäin hyvä ajaa (150
kilometrin tuntivauhdissa Saksan moottoriteillä voi nostaa kädet pois ohjauspyörältä
ja auto jatkoi suoraan). Huonoa oli 1,4 litraisen moottorin pieni teho ja
jarrut täydellä kuormalla; ne kun petti Italian reissulla jo Munkkiniemessä
moottoritien loppuessa; moottoritiellä kovassa vauhdissa (Saksassa) ei siten
voinut kiihdyttää alta pois, mutta jarruttamiseenkin piti suhtautua varovaisuudella.
Kesällä 1991 Italian reissun jälkeen Tipo vaihtui Carina
II:een, jonka jarrut olivat moitteettomat ja teho ruhtinaallinen: vuonna 1991
kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, jotka hoitelivat 16 venttiiliä, ja
polttoaineensuihkutus oli täysin uutta (katalysaattorin takia ainakin
osittain). Carina II pärjäsi sen ajan juppiautoille Saabeille turbolla tai
ilman, kun auto oli niin kevyt. Sekin pääsi Saksaan, Tanskaan, Ruotsiin ja
Norjaan, vaikka devalvaatio syksyllä 1991 ja alkava lama kuritti ulkomaan
matkailijaa kovalla kädellä.
Carina II vei yli lamavuosien ilman mitään harmia, kunnes
vuonna 1999 siihen ilmaantui pieni vika ohjaukseen, vaikka autolla oli ajettu
vasta 270 000 kilometriä. En muista autosta yhtään vikaa tätä aiemmin, jos
siihen ei lasketa pari kertaa kiinni jäänyttä konepeltiä (ei kuulemma ollut
tarvetta edes aukaista, mutta helpottaa tuulilasipesunesteen lisäystä) ja
pientä nykimistä hitaassa vauhdissa. Se lähti avaimesta kääntämällä käyntiin,
sen takajarrut putsattiin kerran, muttei vaihdettu mitään osia, ja takaiskarit
vaihdettiin (Lapin kuoppaiset tiet) kerran. Norjan pitkissä mäissä joutui
joskus vaihtamaan vitoselta neloselle, mutta moottorin lämpötila ei koskaan
hievahtanut mittarissa, ja olihan siinä öljylauhdutinkin.
Carina E tuli II:n tilalle vuonna 1999 ja se on ainoa
käytettynä ostettu Datsunin lisäksi. Autossa oli jopa vikoja, ja kaiken muunkin
pettäessä elämässä Carina E ei läpäissyt katsastusta, kun etujarrupala oli
irronnut kokonaan. Lisäksi siinä oli pari muuta vikaa, joista ohjaustehostimen
hajoaminen oli suurin. Vuonna 2003 vuorossa oli Corolla farmari, joka palveli
hyvin kuusi vuotta ja 250 000 km. Vaikein reissu sillä oli mittausmatkalta
Oulun lähistöltä kotiinpaluu lumimyrskyn läpi 550 km yöllä.
Corolla seurasi taas isompi auto eli Avensis farmari, kun
Corollaan tai Aurikseen ei farkkuja enää valmistettu. Avensis onkin sitten
pitkään aikaan ensimmäinen ulkomailla käynyt autoni: vuonna 2009 Ruotsiin ja
sieltä pikainen käynti Tanskassa pitkän sillan, joka tunnetaan paremmin
televisiosarjasta nimeltä Silta, kautta.
Uuden Auriksen tärkein ominaisuus on sen hybriditekniikka,
jonka luvataan säästävän jopa kolmanneksen Avensikseen verrattuna. Luopumisen
puolelle jää sitten ison auton antama (väärä) turvallisuuden tuntu ja isot tilat
sekä jotain lähinnä mielikuviin liittyvää. Avensikselle tulee kilometrejä vain
noin 190 000 ja vuosia viisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti