Auton polttoaineen kulutuksen mittaaminen oli menneinä
vuosina konstikasta, kun ensin piti panna tankatessa kilometrilukema talteen
(osamatkamittari tuli toki avuksi), jonka jälkeen piti huolehtia, että tankkasi
seuraavalla kerralla tankin samalla tapaa täyteen. Ja sitten piti harjoittaa
laskentoa: ensin erotus ja sitten jakolasku. Eipä tuota niin kovin paljon
tullut tehtyä, mutta erilaisilla ulkomaanmatkoilla mittasin seuraavan laisia
kulutuksia: Lada 8,9 l/100 km, Tipoa Italian matkalla en muista, Carina II
matka-ajossa n. 6,1 l/100 km.
Vuonna 2003 kaikki muuttui, kun ostin Corolla farkun, jossa
oli kulutusmittari. (Kuinka luotettava? Siihen en ota kantaa.) Tein sillä kuusi
”mittauskampanjaa”, jolloin yritin ajaa säästeliäästi kesäkelillä, joiden
yhteismatka oli 15 200 km. Keskikulutukseksi sain 6,7 (lyhennän tästä
eteenpäin kulutuslukeman yksiköttömäksi), joka on selvästi alle autolle
ilmoitettua normikulutusta 7,2, joka vastaa 172 grammaa hiilidioksidia
kilometriä kohti. Maantiekulutuksen normi oli 6,0 ja kaupunkiajon 9,2, joiden
painoilla 0,78 ja 0,22 päädytään tuohon mittaamani arvoon. Vaihteluväli
mittauksissa oli 6,2 – 7,1.
Avensista olen testannut yhdeksän jaksoa ja 14 200 km,
joiden keskiarvoksi sain 6,3 (vaihtelu 5,9 – 6,9), joka sekin on alle normin
6,5 (maantie 5,4 ja kaupunki 8,6; hyviä arvoja Corollaan verrattuna, kun
Avensis on paljon isompi auto); hiilidioksidia kilometriä kohti 152 grammaa.
Painot tuohon kulutukseen 6,3 pääsemiseksi ovat 0,72 ja 0,28, eli enemmän
kaupunkiajoa kuin Corollalla, mikä lienee lähellä totuutta.
Auris farkku hybridille ei erillisiä maantie- ja
kaupunkilukemia anneta, mutta normin pitäisi olla 3,7 l/100 km, joka vastaa 85 g
hiilidioksidia per kilometri. Tuon auton kun ajaa yli kymmenentuhannen
kilometrin testeissä alle normin, niin se onkin jo hyvä saavutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti