Hyvä ihminen työilmapiiriä pilaamassa

Hyvä ihminen. Millainen on hyvä ihminen? Hyviä ihmisiä on olemassa ja heidän hyvyytensä on hyödyksi ja iloksi monille, mutta sitten on joukko ihmisiä, jotka itse pitävät itseään hyvinä, ja oikeastaan parempina kuin muut ihmiset. Suurin osa tästä joukosta ei aiheuta suurta haittaa meille muille, huonommille, mutta pahimmassa tapauksessa harmit ovat moninaisia ja tilanteen korjaaminen vaikeaa, jollei mahdotonta.

Itseään hyvänä pitäminen on äärimmilleen vietynä samanlaista fundamentalismia kuin tavataan uskonnollisissa yhteisöissä ja politiikassa, koska on vain yksi totuus, vain yksi on oikeassa ja tätä totuutta ja oikeassa olemista pitää julistaa muille.

Hyvä ihminen tekee usein paljon työtä ollakseen hyvä, ja saa tästä kaipaamaansa tunnustusta ja kiitosta, jota saadessaan saattaa alkaa vielä enemmän korostaa omaa erinomaisuuttaan ja sitä kuinka sitoutuneesti ja uhrautuvasti toimii vaikkapa työantajansa eduksi. Samalla hän viestii kuinka vähän muut ovat sitoutuneet, eivätkä uhraudu yhteisen edun takia. Uskon, että alkuvaiheessa suuri osa panostuksesta ja uhrista on totta, mutta vuosien saatossa todellisuus ja henkilön oma käsitys alkavat irtautua toisistaan.

Jos sitten tulee sitten se päivä, jolloin hyvän ihmisen ympäristö alkaa käsittää hyvyyden taakse kätketyn oman edun tavoittelun ja muiden edun vähättelyn, ja se päivä tulee, niin mitä me voimme tehdä asialle. Pahan ja ilkeän ihmisen kanssa on helppo väitellä ja kiistellä, ja sille saa myös yhteisön tuen, mutta oletko yrittänyt kiistellä hyvän ihmisen kanssa? Toivottavasti et, sillä hyvän kanssa poikkiteloin asettuva on ymmärtämätön, pahansuopa, omaa etuaan ajava ja kaikella tapaa paha, joten tällaisen henkilön olisi parempi vain olla hiljaa ja tyytyä hyvän tai pahimmillaan hyvien tahtoon.

Oikein vaikeassa tilanteessa hyvää vastustava ei saa sanoa mitään hyvää vastustavaa, kun taas hyvän henkilön sallitaan huutaa ja melskata mielin määrin, koska hän tekee sen vain hyvässä tarkoituksessa, ajaa vain hyvää ja ajattelee kaikkien parasta, joskin usein erittän karkealla tavalla.

Olen tavannut hyviä ihmisiä yhdistyksissä, joita he yleensä ajavat tuhoon, sekä työelämässä, jossa he lopulta ottavat kaiken vallan jopa esimiestensä yli ja laskevat työtehoa ja -iloa varsin tehokkaasti; hyviä ihmisiä uskonnollisissa yhteisöissä en viitsi kommentoida, koska asiaa on jo käsitelty varsin paljon kirjallisuudessa ja lehdistössä, ja näillä ihmisillä on yleensä itse jumalakin omissa taustajoukoissaan.