Kaivoin tänään suurehkon kiven ylös pihastani: aikaa siihen
meni pari tuntia ja kivi on niin suuri, että sen liikuttelu lienee vaikeaa.
Miksi siis tein näin?
Ensimmäinen vastaus voisi olla, että koska kivi oli sentään
sen verran pieni, että kykenin sen vääntämään nurmikolle ilman suurta
loukkaantumis- tai muuta riskiä. Oikein ison kiven tai kannon kanssa joutuu
käyttämään voimaa ja kaikenlaisia kikkoja, joista osa ei aina ole niin kovin
onnistuneita: tänään kaaduin vain kerran, kun kangen ote kivestä lipesi.
Toinen vastaus voisi olla historiassa, koska lapsuuden
kotini pihassa kaivettiin ylös kivi, jota pidin aika kauniina ja sen päällä istuminenkin
sujui hyvin (kaikkien kivien muoto ei suosi istumista). Mukavan muiston
jättänyttä asiaa on mukava toistaa tai yrittää mielessään palata menneeseen ”onnelliseen
maailmaan”.
Kolmas vastaus voisi olla se, että olen käyttänyt kiviä
pihani ”koristamiseen” ja työntänyt niitä pitkin pihaa uusiin paikkoihin.
Kaikki kivet eivät kumminkaan ole kovin sopivia pihan kaunistamiseen, mutta
tämä uusin tuntuu siltä.
Neljäs kohta voisi liittyä työntekoon ilman sanallista
ajattelua, mutta käsittelen sitä seuraavassa blogissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti