Voima vai taito?

Ylioppilasvuonnani olin Lohjan srk:n uudella hautausmaalla töissä. Olen monta hautaa täyttänyt ja seissyt arkkujen päällä sitä tehdessäni (ei onnistu muutoin, olen pahoillani). Sain istuttaa myös puita ja siellä on kolme komeaa kuusta komistamassa seuraavana keväänä kuolleen hyvän ystäväni Annen hautaa – harjulla lenkillä käydessä on hyvä edes kerran vuodessa käydä katsomassa kuusten tilanne. Ei ystävää sovi unohtaa vuosienkaan jälkeen sellaisen pikkuseikan takia, että hän sattuu olemaan kuollut. Ja joskus kerron Annesta hiukan lisää.

Siellä töitä tehdessä sain myös seurata hautakivien asennusta joko kokonaan uusien asennusta tai luonnollisista syistä kallellaan olevien tai kokonaan kaatuneiden korjausta. Hautakivi nyt ei näytä useinkaan kovin kummoisen suurelta, mutta kiven ei tarvitse olla kovinkaan iso ollakseen meille ihmisille painava. Näin kaksi tapaa toimia tai ainakin muistan vain kaksi:

1. Kaksi vahvaa (siis todella vahvaa) liikutteli niitä kahdestaan
2. Yksi nääntyneen näköinen vanha pieni mies liikutteli niitä yksikseen

Jos oikein muistan, niin kiven liikuttelu kahden miehen voimin vaikutti kovin vaikealta ja kivuliaalta, kun tuo vanha mies puolestaan siirteli kiviä kuin ne olisivat olleet puolillaan olevia 50 litran vesisaaveja.

Sama asia on tullut monta kertaa elämässä vastaan, kun olen tavannut erittäin kyvykkäitä ihmisiä, jotka omiin voimiinsa luottaen ovat tehneet työtään, joka on voinut olla vaikkapa vaativien tietokonealgoritmien tekoa. Ongelma kuin ongelma niin siihen on käytetty tuota omaa huippuosaamista (voimaa), vaikka saman homman olisi usein voinut tehdä jollain kiertotiellä tai joskus jättää kokonaan tekemättä, kun samaan vaikutukseen olisi päässyt ratkaisemalla jonkun kokonaan toisen ongelman. Tuosta on tullut usein mieleen se vanhan kivenpyörittäjä, joka osasi käyttää vain sen verran voimaa kuin kiven liikuttamiseen tarvittiin, koska hän ymmärsi miten kivi liikkuu helpoiten, vaikkei ehkä sitten kuljekaan ihan suorinta reittiä. Eihän hänellä olisi edes sitä voimaa ollut kiven liikuttamiseen pakolla.

Olkoon tämä lohdutuksena meille kaikille, joille ei ole suotu suuria voimia ja kykyjä. Asioita voi edistää ja ongelmia ratkoja muutoinkin kuin ihan suoraviivaisella voiman käytöllä. Veljeni lapualaisella voimamiesapella oli toki tapana sanoa, että ”jollei se mene voimalla, niin minä suutun”.