Kesäaika nopeasti ja hitaasti ajateltuna

Jo joutui kesäaika
ja illat piteni.
Kauheesti joka kerta
nukuttaa nousuni.
Nyt kolotustaan suopi
tuo nousu aikainen,
se huonon tuuleen tuopi
ja kiukun eloisan.

Olen aina pitänyt kesäajasta, mutta yritän yllä ymmärtää tuntuja monissa muissa ihmisissä. Kesäaika ja kellojen siirtäminen ovat kaksi erillistä asiaa. Tutkikaamme Euroopan maiden kaupunkeja, tänään aprillipäivänä 1.4.2017 (aurinko nousee, laskee; päivän pituus aurinko etelässä, kansantuote):

	nousu	lasku	pituus	keskipäivä	kansantuote
Tukholma	6.13	19.30	13.17	12.51	48 199
Lontoo	6.35	19.34	12.59	13.04	41 499
Helsinki	6.44	20.03	13.19	13.23	41 109
Pariisi	7.28	20.21	12.53	13.54	41 476
Madrid	7.58	20.39	12.41	14.18	34 861

Auringon kulku: Ilmatieteen laitoksen mobiilisääsovellus, Versio 2.0.6, iPhone

Kansantuote (kv. dollareina):  https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)_per_capita

Päivä on siis tässä vaiheessa lyhyin Madridissa, jossa aurinko nousi hiukan ennen klo kahdeksaa, kun Tukholmassa aurinko oli ylhäällä jo heti klo kuuden jälkeen. Auringon laskussa ero on pienempi eli Madridissa vain noin tunti myöhemmin kuin Tukholmassa. Keskipäivä on Tukholmassa vähän ennen klo yhtä (talviaikaan täsmälleen keskipäivällä, mutta se ei suoraan tarkoita samaa kuin talvella, koska keskipäivän paikka liikkuu vuoden myötä). Lontoossa aurinko nousee toiseksi aikaisemmin ja vain hiukan ennen kuin Helsingissä, mutta ero kasvaa illalla puoleen tuntiin. Pariisi on puolisen tuntia edellä Madridia. Helsinki ei siis aprillipäivänä ole mitenkään ääripäissä - talviajassa aurinko nousisi jo ennen klo kuutta ja laskisi heti klo 19 jälkeen. Keskipäivä on Tukholmassa vähän ennen klo yhtä, mutta Madridissa reilusti klo kahden jälkeen.

Talviajan vastustajien tueksi olen lisännyt arvion kansantuotteesta per kapita kussakin maassa, ja selvästi näkee, että ”Illan virkku, aamun torkku, se tapa maan hävittää” pitää paikkansa, jos herääminen seuraa auringon liikkeitä.

Kokonaan toinen tarina on sitten kellojen siirtäminen.

Olen itse aina kesäajasta pitänyt, joten:

Jo joutui kesäaika
ja illat piteni.
Iloisesti joka kerta
reipastuu iltani.
Nyt säteilyään suopi
taas lasku auringon,
se hyvän tuulen tuopi
ja mielen lokoisan.