Srk-vaalit: usko ja tiede

Kun usko ja tiede kohtaavat, niin tiede voittaa koska se perustuu tosiasioihin. Vai miten on? Lainaan alle pätkän emeritus fysiikan professori Kaarle V.J. Kurki-Suonion Facebook tekstiä pari päivää sitten:

”Tiede tarjoaa monille ilmiöille "luonnollisen selityksen". … Kun olemassa oleviksi hyväksytään vain selittyvät ilmiöt, jäävät "yliluonnolliset" automaattisesti ulkopuolelle. Kun kuitenkin on suunnaton määrä ilmiöitä, joille ei tunneta tyydyttäviä "luonnollisia selityksiä", iskulauseesta tulee tieteisuskon tunnustus: "Uskon, että tiede voi selittää kaiken." Se, mitä tiede ei selitä, on harhaa ja "huuhaata". … Pahinta on, että itse olemassaololle ei löydy "luonnollista selitystä", joten ... olemassaoloa ei ole olemassa. Siis mitään ei ole olemassa.”

Kurki-Suonio oli fysiikan opettajani cum laude kursseilla lukuvuonna 1976-77 Helsingin yliopistossa aloittaessani teoreettisen fysiikan opintoni, joten olen tietenkin voinut omia liikaa hänen ajatteluaan, mutta tuo edellä oleva vaikuttaa pätevältä päättelyltä ja koko teksti on vielä vakuuttavampi.

Luonnontiede vastaa moniin asioihin tavattoman tarkasti, mutta yhtä helppo on löytää asioita ja ihan läheltä, joihin se ei kykene kunnolla vastaamaan: maanjäristyksien ennustaminen tai ilmastonmuutos kelvatkoon esimerkeiksi. Kunnon ”tieteisuskova” tietenkin selittää kaiken parhain päin ja uskoo, että lopulta tiede tulee nämäkin selittämään. Ja mikä ettei tietoisuuttakin ja olemassaolon voi selittää vaikkapa epätieteelliseksi: sitä, mitä ei voida tieteellisin menetelmin todistaa vääräksi, voi sitten pitää epätieteellisenä ja tarpeettomana.

Maalaan tauluja; en tosin kovin hyviä, mutta yritän parhaani. Taideopettajani haluaa nähdä taidemaalauksen epätieteellisenä prosessina, jossa luodaan jotain aiemmin olematonta ja tuodaan mielen uumenista asioita, joiden olemassaoloa ei ole edes aavistanut. Toki kaikki voitaneen selittää aivosähköisinä ilmiöinä, mutta miksi siitä taulusta tuli juuri tuollainen, miksi aivosähkö toimi niin kuin toimi.

Taiteesta voi sitten siirtyä uskontoon, jolla on oma kielensä ja tapansa kuvata todellisuutta. Kieli ja tapa eivät vastaa (luonnon)tieteellistä, mutta tekeekö se uskonnosta jotain hylättävää. Mitään ei olemisen oikeutta ei olisi luonnontieteen ulkopuolella, ja olisi sitten itse kunkin asia, että salliiko kuitenkin humanistiset tieteet, mutta hylkää jo taiteen joutavana huuhaana, vai kelpaako taide, mutta uskonto saa mennä roskakoriin.