Lohjan yhteislyseo 100 vuotta

Lohjan yhteislyseon 100-vuotisjuhlat olivat tänään (8.11.2014). Omia muistoja koulusta minulla on siis 45 vuodelta, vaikka ajanjaksolle 1976-1999 niitä oikeastaan vain Lojan Ursan kokouksista koulurakennuksessa.

2006: olen nuorimman tyttäreni kanssa kokoustamassa Lohjan lukion rehtorin kanssa; tytär on oppilaskunnan puheenjohtaja ja minä vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja. Harkitsen liittymistä koulun senioriyhdistykseen, mutta pohdin, että vasta, kun 50 vuotta on täynnä. Tänään tulen liittymään yhdistykseen koulun 100-vuotisjuhlien kunniaksi.

1976: en mene kirjoittamaan saksan kieltä, koska arvioni on se, että osaamiseni on niin huonoa, etten kumminkaan pärjäisi.

1969: olen äitini kanssa lukemassa Lohjan lyseoon hyväksyttäviä koulun etuoveen kiinnitetyistä papereista. Taidan olla 30:s siinä jonkinmoisessa parhausjärjestyksessä, eikä se äitini mielestä ole oikein. Hetki jäi kumminkin mieleen.

1976: ostan HP-25 laskimen siinä vaiheessa, kun pitäisi aloittaa lukeminen ylioppilaskirjoitukseen, tuo 49 muistipaikan laskin on paljon, paljon kiinnostavampaa kuin saksan kielioppi (kts. edellä)

2007: pidän vanhemman puheen koulun kevätjuhlassa, vaikka juhlien järjestelyjä on tehty yötä myöten ja vasta aamuyöllä klo puheeni on saanut muotonsa; myös tytär mainitaan 10 ainetta kirjoittaneena, muttei nimellä. Aamulla väsyneitä juhlijoita löytyy ympäri taloa, vaikka ovat toki käyneet välillä keskustan iloissa.

1976: sählään ensimmäisen tehtävän matematiikan kokeesta siten, että siitä tulee kaksi pistettä, mutta kiristän vaikeammissa tehtävissä ja laudatur tulee, ja samalla paikka Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekuntaan.

1999: vanhempi tytär aloittaa opintonsa Lohjan lukiossa.

1976: sählään myös yhden helpon tehtävän reaalikokeen fysiikassa ja vastaan yhteen historiatehtävään (tähtitieteen historia), mutta tässäpä mennään reilusti laudatur-vaatimusten yli

1972: kulutan kesäni suorittamalla neljännen luokan oppikoulua; syksyllä saan itse käydä kyselemässä viidensiä luokkia, joihin huolittaisiin (kävin siis todella ovella ja kysyin, että kelpaanko, mutta taisi olla vasta kolmas, kun tärppäsi). Siirryn luokkaan, joka on lukenut ruotsia neljä vuotta ja minä kaksi vuotta, englantia molemmilla on takana kolme vuotta, mutta kirjat ovat erilaisia; ongelmiani kielissä ei suostuta ymmärtämään, joten en kuluta kallista aikaa myöskään niiden opiskeluun – siitä nyt tietenkin seuraa vaikeuksia.

1976: keksin hienon selityksen kymmenestä neitsyestä ainekirjoituksesta, mutten kirjoita sitä muistiin, ja niinpä hienosti aloitettu aine jää ilman loppuhuipennusta, mutta jälleen laudatur (toisesta aineesta myös)

2002: vanhempi tytär pääsee ylioppilaaksi ja näitäkin juhlia järkätään isolla innolla ja yötä myöten. Poikani aloittaa lukio-opinnot, jotka ovat edelleen kesken.

1976: kirjoitan englannin uusmuotoisesti kuullun ymmärtämisellä ja aineella, kun hyvällä tuurilla aineisto käsittelee Mount Everestin ensimmäistä valtausta ja siitäpä olen lukenut kirjan, joten cum laude tulee.

2004: nuorempi tytär aloittaa lukio-opinnot ja kuljetan häntä ja hänen kavereitaan usein kouluun ennen töihin menoa.

1976: kierrän ruotsin kieliopin ongelmat, enkä syyllisty yhdeksän pisteen virheisiin, vaan otan mieluummin yhdestä kolmeen kahden pisteen virhettä; näin vältyin ajan kuluttamiselta ja sain siitäkin cum lauden.

1974: nuoruuteni eniten vaikuttanut ystäväni, Anne, sairastuu leukemiaan ja hänelle luvataan kuusi viikko elinaikaa; kuulen tästä meidän koulumme pihalla, mutta Anne käy Suomalaista yhteiskoulua ja kirjoittaa sieltä kumminkin hyvin kielipainotteisen ylioppilastutkinnon, joten yli kuusi viikkoa kuluu.

1976: ylioppilasjuhlani ovat menossa ja saamme sinne tiedon, että Anne on joutunut jälleen sairaalaan; käyn tapaamassa häntä Meilahdessa yhteisen ystävämme, Päivin kanssa, kun osallistun lääketieteelliseen pääsykokeisiin. Aloitan syksyllä teoreettisen fysiikan opinnot, jotka sujuvat todella hyvin (olen muita vuoden nuorempi, mutta kumminkin paras tai toiseksi paras) aina siihen asti, kun tieto Annen kuolemasta tulee maalikuussa; siitä eteenpäin suoriudun kokeista ihan vaan luojan suomilla lahjoillani – ensimmäinen oppi siitä, että ei pidä ajatella lineaarisesti (= kaikki jatkuu huomenna kuten tänään). Koulumme kanssa tulen olemaan tekemisissä seuraavan kerran vasta vuonna 1999.

2014: juhlimme koulumme 100 vuotta; ohjelma on pitkä ja tylsä, joten käyn läpi luokkahuoneita ja lähinnä koen uudelleen tunnemaailmaa silloin nuorena; koulu on muuttunut fyysisesti vain vähän verrattuna omaan itseen. Vuonna 1969 koulu oli vasta 55 vuotta vanha ja koulurakennus noin 15 vuoden ikäinen; koulu on siis nyt 100-vuotias ja Aarne Ervin suunnittelema koulurakennuskin jo 60-vuotias, vaikka näyttää nuorekkaan valoisalta.