Aurinko nousi tänään jo ennen klo 8 ja laski yli yhdeksän tuntia myöhemmin klo 17.20, joten hyvältä pitäisi tuntua, muttei tunnu. Päivät ovat olleet pilvisiä, sumuisia ja sateisia. Launtaina pitkä juoksulenkki tuntui tihkusateessa ja sumussa aika raskaalta, sunnuntaina olikin kuivempaa lenkin aikana, mutta illalla alkoi sade. Tänään koko päivä oli taas aika sumuinen, jolloin kotiin ajaessa alkoi toivoa lisää valoa.
Aika mielenkiintoista kuinka paljon ihmismieltä voi muokata valo tai sen puute. Eikä kysymys ole pelkästään D-vitamiinin puutteesta. Valonpuutteesta voi saada jopa kaamosmasennuksen, jota podetaan niinkin etelässä kuin Espanjassa ja Floridassa. Varsinainen kaamosmasennus on kuulemma yleisempää pohjoisessa kuin etelässä, kun taas hiukan yllättäen lievemmät vaivat ovat yhtä yleisiä niin etelässä kuin pohjoisessa.
Lievään kaamosvaivaan auttaa kuulemma joko keinovalo aamulla tai liikunta klo 17-19 paikkeilla, koska kumpikin pitää ihmisen sisäisen kellon tahdissa. En yleensä pääse lenkille noin aikaisin, mutta toisaalta olen käyttänyt vapauttani tulla vähän myöhemmin töihin, joten kelloni pysynee tahdissa aina silloin, kun jaksan käydä lenkillä säännöllisesti. Ja niin olen onnistunut tekemään kohta seitsemän vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti