Kansakoulussa kysyttiin, että miksi Maa pyörii Auringon ympäri? Vastasin innoissani, että syynä on painovoima. Väärä vastaus! Tosin oikeansuuntainen! Vastauksestani kuulemma puuttui keskipakoisvoima.
Ymmärsin aivan täysin vasta Helsingin yliopiston fysiikan luennoilla, kun prof. Kaarle Kurki-Suonio meitä opetti, että vastaukseni oli täysin oikein. Pyörimiseen nimittäin kuuluu nopeuskomponentti, joka vie putoamista yrittävän kappaleen ohi, koska muutenhan siihen kappaleeseen osuttaisiin varmuudella. Maa putoa kohti Aurinkoa painovoiman vaikutuksesta, mutta samalla liikkuu ohi Auringosta, jolloin Maa ikäänkuin putoaa Auringon ohi. Päästyään siihen uuteen paikkaan ohi pudotessaan Maa jatka samaa ja lopulta liike näyttää aikalailla ympyrältä. Painovoima tarvitaan, koska Maa ilman sitä sujahtaisi vaan Auringon ohi jonnekin kaukaisuuteen.
Keskipakoisvoimaa ei siis ole, vaan se on kokonaan keksitty suure.
Vielä myöhemmin opin, että painovoima ei ole voima lainkaan, vaan paremminkin aika-avaruuden geometriaa, jossa Maa tosiaan kulkee suoraan siinä mielessä, että se liikkuu kahden pisteen välistä lyhyintä reittiä kaarevassa avaruudessa, jossa sekä aika että avaruus ovat hieman mutkalla. Tunnemme tai oikeastaan voimme mitata sen kiihtyvyytenä, jos mikään ei meitä pidättele, mutta jos joku (vaikkapa tuoli, jolla juuri istun) meitä pidättelee koemme tuolin meihin kohdistavan voiman voimana, joka estää tuota kiihtyvyyttä eli putoamista Maan keskipistettä kohti tapahtumasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti