Frankfurtin lentokentällä Finnairin check in -linjoja oli kolme:
baggage drop, economy ja business. Koneessa näin, että näitä viimeksi
mainittuja oli tasan neljä henkilöä, joten heistä ei pitkää jonoa saa. Pisin
jono syntyi baggage drop -linjalle, jonka ilmeisesti uskottiin olevan nopein,
koska suurimmalla osalla check in näytti jääneen tekemättä, joten onneton
oikea linjan asiakas joutui pisimpään jonoon. Economy-jono, jonne suurin osa
olisi kuulunut, oli lyhyt, mutta lyhyin jono oli business-linjalle, jossa oli
takuulla enemmän kuin neljä asiakasta, joten etuilu kannatti, jotta pääsi
seuraavaan jonoon nopeammin.
Turvatarkastus tietenkin sujui
saksalaisella perusteellisuudella ja hitaasti, josta sitten pääsi nopeimpaan
eli myymälään.
Sitten tuli nälkä, kun ei koko päivänä
ollut syönyt juuri mitään, mutta siellä näytti olevan yksi töpötäysi
pikku-kahvilla, jossa sai myös ruokaa. Baaritiskin päässä pyydettiin odottamaan
pöytiin ohjausta, mutta pari nopeaa kaveria ei tuota ehtinyt lukea ja saivat
pöydän - tosin moitteiden kera, että tällä puolella syödään eikä pelkästään
kaljoitella (siis, kun eivät olleet asianmukaisesti ilmoittautuneet jonoon).
Minulle kerrottiin, että odota kaksi minuuttia, mutta aikani alkoi olla
lopussa. Etuilu kannatti siis tässäkin.
Tarinalla on onnellinen loppu sillä sain
surkean pitsan-palan ja ison oluen, jotka tilasin saksaksi, mutta en ymmärtänyt
tarjousta, jossa saman surkean palan olisi saanut limskan kanssa alennuksella.
Otin oluen, koska se kumminkin oli hyvää kaiken sosiologisen tarkkailun
jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti