Olen hämmentyneenä seurannut monia keskusteluja ja niissä
käytettyjä perusteluja. Tänään keskusteltiin televisiossa Fennovoiman
ydinvoimahankkeesta, jota vastustetaan ja varmasti myös puolustetaan
(jälkimmäiset eivät ole niin äänessä) todellisuudessa sillä perusteella, että
vastustaa tai puolustaa ydinvoimaa. Sen jälkeen aletaan kerätä argumentteja
ydinvoiman kalleudesta (halpuudesta) tai venäläisyydestä (kotimaisuudesta) jne.
Eikös sitä nyt voisi vaan ajaa omaa asiaansa kertomalla oikeat perustelut? No,
tietenkin ymmärrän, ettei voi, koska kaikki kuvittelemme, että päätökset pitää
tehdä rationaalinesti, vaikkei niitä kukaan oikeastaan niin tee (lue esim. Kahneman,
Nopea ja hidas ajattelu, jos et usko fyysikkoa).
Mielestäni aivan sama asia ilmenee sukupuolineutraalissa
avioliitossa, jonka puolesta ja jota vastaan esitetään mitään kummallisempia
ajatusrakenteita, joista useimmat eivät kestä puolta minuuttia oikeaa
rationaalista ajattelua. Voisiko tässäkin olla kyse siitä haluamme, ei siitä
mikä on absoluuttisesti oikein? Rationaalisuudella naamioidaan oma mielipide
vaikuttamaan joltain muulta kuin omalta mielipiteeltä.
Ydinvoimaan joudun olosuhteiden pakosta suhtautumaan lievän
positiivisesti, joten pääsen siitä kuin koira veräjästä – ainakin eläkkeelle
lähtöön asti.
Sukupuolineutraalista avioliitosta joku ystävistäni
loukkaantuu, olen mielipideasteikolla missä vaan, joten en kerro kantaani,
vaikka siihenkin voi suuttua. Jos suutut, laske kuitenkin kymmeneen ennen kuin
lyöt! Ehdin alta pois tai huomaat, etten ole vihasi väärtti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti