Välineurheilua - uinti

Triatlonin lajeista uinti vaatii vähiten varusteita, jos juoksua on tarkoitus harjoitella ympäri vuoden. Uimahallissa riittää uima-asu, -lakki ja -lasit. Avovesiuintia helpottaa kovasti märkäpuku. Uimalakin merkitys kasvaa, jos ui useita kertoja viikossa ja pitkään: lakki suojaa hiuksia hallin vedeltä ja lisäksi lämmittää.

Uimalasien laadulla on iso merkitys uimiselle, koska lasien pitäisi ensinnäkin istua hyvin siten, että vesi ei pääse tunkeutumaan lasien sisälle, mutta toisaalta laseja on mukava pitää. Etenkin avovedessä kahden muun tekijän merkitys alkaa kasvaa. Ensiksi lasien tulisi olla huurtumattomia, mitä ne usein aluksi ovatkin, joten olen varannut yhdet lasit pelkästään kisakäyttöön. Toiseksi avovedessä pitää nähdä, jolloin likinäköisen on pidettävä piilolinssejä tai sitten, kuten minä itse teen, käytettävä laseja vahvuuksilla. Laseilla ei tarvitse korjata kaikkia vikoja, mutta tilasin viime kesänä lasit, jossa molemmille silmille on omat vahvuutensa, jotka optikko määritti. Uudet lasini toimivat tositilanteessa elokuussa 2013 eli Pennington Flash nimisessä lammessa niillä pystyi uimaan 3,8 km tekemättä mitään ja niin, että kaikki uintia ohjaavat poijut näkyivät, vaikka välillä sotkin meno- ja paluumatkan poijuja.

Märkäpuvulla on useita tehtäviä, sillä se lämmittää (kylmässä vedessä, oikein lämpimässä ei kisoissa saa edes käyttää, jottei lämpiä liikaa) ja nostaa uimaria ylemmäksi, josta on kaksi erilaista hyötyä, joista ensimmäinen on parempi uima-asento (jalat ylempänä) ja toinen turvallisuus, koska kelluminen on helpompaa. Kelluminen on tietenkin muutenkin mukavaa, mutta mahdollisessa onnettomuustilanteessa se antaa pelastajille lisää aikaa. Uima-asennon parantuminen helpottaa etenkin huonoa ja aloittelevaa uimaria.

Märkäpukuja on monenlaisia ja vain osa niistä sopii triatloniin. Myös triatlon-puvuissa on eroja siten, että halvemmat puvut ovat huonommin istuvia, eikä niissä ole uintia tukevia ominaisuuksia kuten paksumpaa materiaalia jaloissa, jolloin asento paranee, ja ohuempaa käsissä, jolloin puolestaan on helpompi uida. Puvut eivät ole ikuisia, vaan saattavat mennä rikki melko hellässäkin käsittelyssä, mutta pieniä vikoja voi korjata itse. Korjasin viime kesänä ennen Pennington Flashiin menoa kainalossa olleen pienen reiän, vaikka puhki menneen puvun korjaaminen on vaikeampaa kuin vain viillon, joka ei mene läpi.

Puvun pukeminen päälle on oma taiteen lajinsa ja esim. vetoketjua on vaikeampi vetää ylhäältä alas kuin alhaalta ylös: ensimmäisessä tapauksessa pitää ensin saada vetoketjun osat yhteen omassa niskassaan, jonne ainakin minulla on ongelmia nähdä. Ihon pitää olla kuiva pukua puettaessa ja se pitää laittaa huolella riittävän pitkälle (hihat ja lahkeet ylös), mutta siinä kiskoessa puku myös helposti vahingoittuu (oma pukuni maksoi 500 euroa). Eikä siitä puvusta aina niin helpolla pääse eroon, mikä on saattaa olla pieni lisästressin aihe kilpailutilanteessa.

Avovesiuinnin harjoittelussa on myös turvallisuusongelmia, joista veneet ja mahdolliset krampit tai muut terveysongelmat ovat kärjessä. Rakon ja suolen keventäminen on syytä tehdä ennen puvun pukemista, vaikka edellisen kevennys onnistuu vielä puku päälläkin, vaikkei se nyt ehkä ihan mukavaa olekaan.