Lohjan jakavat kahteen osaan rautatie ja Lohjanharju (tiedän, ei
se mikään harju ole vaan reunamuodostelma). Harju kulkee hiukan luoteemmassa
kuin rata, mutta ne ovat käytännössä samansuuntaisia. Olen suurimman osan
elämästäni viettänyt Harjun ja radan kaakkoispuolella, joka on alavaa maata, jota
halkovat pienet purot tai ojat, kuten niitä kutsutaan (Paskoonoja,
Munkkaanoja). Myös asutusta on tällä puolen vähemmän, joten aina on ollut
tarvetta ylittää Harju ja rata. Luoteispuolella onkin sitten pienimuotoinen
järvialue, kuten Salpausselän pohjoispuolella on varsin paljon isompi
järvialue.
Harjun ylittäminen on yleensä melko
vaaratonta, mutta rautatien ei ole. Alun perin rautatiellä ei ollut edes
vartioituja tasoristeyksiä ja onnettomuuksia tapahtui tiuhaan, joten kouluun
(kansakoulu oli Harjun päällä ja nimeltään ytimekkäästi Harjun koulu) mennessä
tai tullessa näki usein romuksi menneitä autoja. Lapsuuden kotini välittömästä
naapurista kuoli perheenisä tällaisessa onnettomuudessa 60-luvulla.
Tasoristeyksistä useimmat ovat nyt
vartioituja ja osa alittaa radan, mutta muutama vartioimaton risteys on vielä
jäljellä. Hiihtäjille ja ulkoilijoille aiotaan rakentaa radan ylittävä silta,
mutta siitä tietenkin valitetaan, koska rahat pitäisi käyttää johonkin
tähdellisempään. Mikä sitten lienee junan alle jääneen hinta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti