Tunnen paljon tutkijoita; monet heistä ovat jo iäkkäitä,
sanotaan vaikkapa 60-vuotiaita; tyypillinen tuon ikäisen ja hyvin menestyneen
tutkijan palkka lienee noin 6 000 euroa kuukaudessa, joillakin hiukan
enemmän, useimmilla ei paljon enemmän ja monilla hieman vähemmän. Siispä
tuollaista rikasta, joka ansaitsee vuodessa lomarahoineen yli 75 000 euroa,
pitäisi tietenkin rankaista raskailla veroilla, jotta muiden ei tarvitsisi
säästää (tai tällaisia väitteitä olen nähnyt nettikeskusteluissa).
Veronluonteiset maksut vievät palkasta jo nyt yli 40 %, mutta varmaan 50 %
olisi sopivampi
Pohditaan yhdessä hetki miten tuollaiseen kohtuuttomaan
ansiotasoon on päädytty. Pidän esimerkkinä miestä, kun tunnen miesten asiat
paremmin. Vuonna 1954 syntyneenä hän on kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1973
ja armeijan käytyään aloittanut opiskelun esim. Teknillisessä korkeakoulussa
vuonna 1974 ja valmistunut diplomi-insinööriksi vuonna 1979, jonka jälkeen
päässyt heti kohta valtion tutkimuslaitokseen tutkijaksi nykyrahalla 3 000
euron kuukausipalkalla. Näin ollen 25-vuotiaaksi asti hän ei ole ansainnut kuin
vähän kesätöistä.
Ilmainen opiskelu on väitteesi. Hän opiskeli ilmaiseksi, vai
opiskeliko, koska hän luopui viiden vuoden ansiotuloista opiskellakseen ja
vastineeksi tutkinnon sekä pientä opintotukea. Noina hyvinä aikoina voidaan
olettaa palkan nousseen joka vuosi 100 euroa kolmenkymmenen vuoden ajan,
jolloin 55-vuotiaana palkka on 6000 euroa, johon oletamme sen ”jäätyvän”.
Jotta palkka nousisi, tutkijamme on kuitenkin ollut ahkera
ja tehnyt pitkiä päiviä ilman minkäänlaista ylityökorvausta; töitä on pitänyt
tehdä iltojen lisäksi myös viikonloppuisin, koska työnantaja on ilmoittanut
haluavansa väitöskirjan ja mieluummin niin pian kuin mahdollista. Lapsia tosin
on pitänyt siinä sivussa kasvattaa, mutta lasten mentyä nukkumaan on pitänyt
jatkaa töitä, joko työnantajan tai sitä väitöskirjaa.
Hyvin menestynyt tutkija saa väittelyn jälkeen lisää
vastuuta, jolloin sama rumba runsaine ylitöineen jatkuu ja usein eläkkeelle
menoon asti. Yhtään ylityötuntia ei kuitenkaan koskaan korvata, eikä niitä ehdi
pitämään vapainakaan.
Laskin omallani kohdallani tuntipalkakseni vuonna 2000 noin
15 nykyeuroa, jos olisin saanut kaikki normaalit ylityökorvaukset 55 tunnin
säännöllisestä viikkotyöstä, ja moni tekee paljon enemmänkin. Siis 15 euroa per
tunti tohtorin tutkinnolla ja esimiesasemassa!
Typeryydestä pitää rankaista ja niinpä on tietenkin oikein,
että tutkijan urallaan 4 300 euron keskikuukausipalkkaan päätynyttä
tutkijaa pitäisikin kurittaa oikein kunnolla verottamalla, kun hän viimeiset 10
vuottaa tienaa tuota 6 000 euron palkkaansa esim. 50 prosentin verolla.
Luopukaa suomalaiset kateellisuudesta ja tehkää sen sijaan
töitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti